Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Se on Jumala itse, vastasi Abdallah; me olemme hänen. Jos hän tahtoo meidän turmaamme, niin jalkamme vievät meitä sinne, kussa kuolema meitä odottaa. Jos hän tahtoo pelastustamme, niin kuolema suistuu kenttään meidän edessämme kuin kuoliaaksi ammuttu leijona. Hän pelasti Abrahamin liekkien keskeltä, hän veti Joonaksen ylös merestä, vieläpä kalankin vatsasta.
Minä tulisin jo sekä lasten että vanhain pilkattavaksi, kuin itse punoisin köyttä, jolla minua hirtettäisiin!" "Ettekö näe", sanoi Kirja-Tiitsu sysäisten äijään, "siinä susi, kussa sanotaan". Kymmenkunta askelta heidän edellänsä kävi Anna, joka, tyhjä koppa kädessään, palasi kaupungista.
Hän istuutuu niin rauhallisesti kuin oli noussutkin, niinkuin olisi täyttänyt velvollisuutensa eikä muuta mitään. »Minä pyydän saada kannattaa.» Ja kussa puhemies on siirtänyt äskeisen mietinnön syrjään, saa hän sihteeriltä eteensä toisen. Onnellinen se, joka on jäänyt oven suuhun istumaan. Hän pääsee ulos kadulle hengittämään raitista ilmaa.
Kussa lie mun kultueni, Maalla millä marjueni Lie'kö maalla, vai merellä, Meren suurella selällä, Vaiko Ruotsin-rantasilla, Saksan salmilla syvillä, Juutin julmassa soassa, Kapinassa kauhiassa, Joss' on verta säärivarsi, Polvenkorkeus punaista. Voi ken saattaisi sanoman, Ja kuka kuletteleisi, Ennenkun muut murehen saapi, Akat huolen arvoavi?
Ja kussa, hartaalla rakkaudella ihmisiä kohtaan, tahdotaan mitä oikia on, siellä myös tapahtuukin mitä oikia on. »Mitään tuo Toivonen nyt taas askaroinee?» kysyivät talonpojat keskenään.
Tästä syystä hän ei käynyt kenenkään tykönä, paitsi myllärin talossa, kussa hän oli usein ja aina ystävällisesti vastaanotettiin. Mutta yhtenä iltana sinne tultuansa tapasi hän väen siellä murheellisna ja pahoilla mielin. Vanha mylläri oli ääneti ja ajatuksissaan; hänen vaimonsa pahalla tuulella ja vihainen, juoksi ympärin ja paiskasi ovet kiinni jälkeensä; Elsalla oli silmät itkusta punaiset.
Jollet sietäne iloja, Päivän paistetta pakene Se ilon loi ihmisille Menekin susien maille, Yön ja talven tunturille, Kussa ei kuuta, aurinkoa Eikä tähtien valoa. Mutta nyt on nousuaika, Kuulet lintujen lirinän Jäniskin jo tuosta juoksi. Aurinko salon sisästä Jo vesiä välkyttävi, Herätellen heikommatkin. Tarttuen Joukoa käteen. Nouse, Jouko, notkostasi Päivän kirkkahan poluille! KOLMAS N
Oi, sieluni ja kaikki, mitä minussa on, ylistää hänen pyhää nimeänsä!" Hän puristi Sadokin kättä omaansa ja vajosi taaskin hiljaiseen horrokseen. Niin makasi hän moniaan hetken, jonka perästä hän jälleen avasi silmänsä ja sopersi: "Kuolema, kussa on sinun otas, hauta, kussa on sinun voittos?"
Niin olen elämäni kertomuksessa päässyt aivan nykyiseen päivään. Mitä ennen on tapahtunut, sen kyllä tiedämme, mutta mitä vasta tapahtuu, se on tietämätöntä, sillä: »Paikan tiedän kussa synnyin, Ajan kaiken, kun tajusin, Vaan en tiedä kussa kuoleman pitää». Toivomme vaan on että tuleva elämämme olisi nykyisen veroinen!
Lauloi rauta rahkan alta, soi suosta teräksen soitto: »Kussa viivyt maan kuningas, raudan ruhtinas väkevä, joudu joukkos johtajaksi, valtasi vapahtajaksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät