Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
»Ei, ei, minua vaan hengästyttää nopea juoksu, ei minua mikään vaivaa». »Sitä parempi», sanoi Dominique ja suuteli häntä. Mutta sitten ajatteli hän, että oli varomatonta heidän enää keskustella; hän aikoi lähteä kuopasta ja kätkeytyä metsään.
Nähtyään märjän maan, jossa vesi välkkyi turpeiden välistä, sanoi Galitsin vakavasti ja jyrkästi: »Vangit vietäköön pois tästä kuopasta. Meillä on tilaa kylliksi, sentähden on väärin pitää näitä onnettomia näin vetisessä paikassa. Sen pitää tapahtua jo tänä yönä.» Ruhtinas meni edelleen, toiset seurasivat häntä; niinpä he saapuivat sinne, jossa Alli ja Miihkali istuivat.
HELENA. Tekö se vaan olittekin, Hoppulainen! HOPPULAINEN. Minähän se vaan olin, mutta onhan sitä siinäkin. HELENA. Kuinka pääsitte sinne ylös? HOPPULAINEN. Mikäs konsti siinä, onhan maailmassa tikapuita. HELENA. Mitä teette, Hoppulainen? Mikä on tarkoituksenne? HOPPULAINEN. Nämä raudat vaan tästä sahaan poikki, sitten otan hempukkani kainaloon ja vien hänet suden kuopasta pois.
Minä kuulin puhuttavan kuopasta ja vainajasta. Herra, armahda minua! ajattelin itsekseni ja koin ponnistella ajatusvoimiani käsittääkseni, olinko kuollut vai eläväkö; sillä siitä en selvillä vieläkään ollut, vaikka ymmärrykseni alkoi jo vähin valjeta. Aloin jo siksi selvitä, että ymmärsin pelätä elävänä haudatuksi tulevani.
Muutama viikko sitten pääsi hän vapaaksi vankeudesta; ja hänen kanssansa minä onneton tänne jouduin. Oletko luja siitä ett'ei miehen rikisterissä ole uusia syntiä, kysyi Matti. Sitte kuin hän trahvinsa kärsi, on hän ainoastaan luvattomasti teurastanut vasikan ja syönyt vähän nauriita. Päästetäänkös mies kuopasta, kysyi Matti Yrjöltä.
Tahtos tapahtukoon, vastasi Yrjö ja otti teljen kuopan ovelta, avasi oven ja huusi kuoppaan: Tul' ulos Eero, tule, tuuli käy nyt taas sieltäpäin. Ja mies kömpi ylös kuopasta. Istu vieras, sanoi Yrjö ja katsoi kysyvästi Mattia. Mikä nimes on, kysyi Matti. Eeroksi minua on sanottu. Aiotko jättää entisen ammattisi ja ruveta työtä tekemään?
"Etkö kuullut huutoa? Minusta oli, kuin olisin kuullut jotain hörinää kuin kuopasta". "Minä en kuullut mitään". "Me emme voi tehdä valkeata", jatkoi Lents, "sillä korsteini on tukossa, ja me tukehtuisimme. Meillä on kuitenkin, Jumalan kiitos, spriilamppu, jonka äiti-vainajani on taloon hankkinut. Niin armas äitini", sanoi Lents, katsoen ylös äidin kuvaan, "sinä autat meitä kuoltuasikin.
Mitäpä senkään paljoudesta, kunhan siksi että päästään keittämään. Perunoita emme sinne saa, mutta saamme me keiton lihasta ilman perunoitakin. Sopii tähän konttiin joku sangollinen perunoitakin, sanoi Mikko. Sen sanottuaan hän heitti konttinsa lattialle selälleen ja lähti kuopasta noutamaan perunoita.
Paavon kädessä kiilsi Elinan häätuoppi, toinen lapsi näytti kaunista silkkiliinaa ja kolmannen kädessä kiilsi kaksi kirkasta hopearuplaa. »Katsokaas, mitä me löysimme!» huusivat he kilpaa. Elina otti tuopin. »Mistä ihmeestä te tämän löysitte?» »Tuolta kuopasta, suuren männyn alta!» vastasi Paavo, silmät ilosta loistavina.
Kun heitä ei enää nähnyt, sanoi hän hidastellen: »Enpä tiedä, oliko tämä ollenkaan hauskaa. Miehet katsoa tuijottivat meihin, niinkuin vainajat suuresta kuopasta.» »Enemmän viiniä!» käski Petter kovalla äänellä. »Tuokaas viiniä!» pyysi Alekseikin. »Me juomme ja pidämme iloa.» Muutamat vangit olivat nousseet istumaan ja katselemaan venäläisiä herroja.
Päivän Sana
Muut Etsivät