Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Pappi kuuli pojan sanat ja näki nyt vasta ympärillään seisovain pelästyneistä ja kysyvistä silmistä, että he kenties kaikki heti olivat toivoneet saavansa kuulla hänen puhuvan kummituksesta, josta paikkakunta näytti olevan taruja täynnä. Hän kääntyi nyt isäntään ja kysyi matalammalla äänellä, olikohan isäntä nähnyt valkoisen haamun metsässä. "En ole", vastasi Lauri tyynellä mielin.
Ei surullinen isäntä silloin kuullut tätä puhetta, ja vasta kauan aikaa jälkeenpäin sai hän kuulla muutamia tyhjiä ja katkonaisia huhuja kummituksesta Ristimäen metsässä, jotka vanha Kaisa kertoi hänelle.
Sitten se oli huomannut erehdyksensä. Konevaunu ei ollut hänen emonsa, vaikka sillä oli sen ääni. Mutta mikä se sitten oli? Minkä käsityksen hän vei mennessään siitä, minkä oli nähnyt: mustasta, kiiltävästä kummituksesta, joka oli siinä, missä äidin, äänestä päättäen, olisi pitänyt olla? Luuliko hän, että emo oli muuttunut siksi, minkä hän näki?
Syvästi mietiskellen mitä hän täällä oli nähnyt, palasi pappi maantielle, jossa kyytimies alkoi tointua tainnuksistaan. Kysymättä papilta kummituksesta, hiipi poika pelästyksissään lähemmäs hevosta ja kysyi papilta mitä nyt oli tekeminen, kun kärryt olivat hajallansa tiellä ja he olivat keskellä pitkää väliä yksin kolkossa korvessa.
Kaikki he olivat yksimieliset mainitessaan sen paikan metsässä, jossa haamun oli tapa tulla näkyviin. Moni oli tosin kulkenut samaa tietä, pimeälläkin, näkemättä siintoakaan kummituksesta; mutta se usko, että semmoinen todella oli ottanut ollakseen niillä tienoin, oli kuitenkin hyvin yleinen varsinkin taika-uskoisessa ja vähemmän valistuneessa osassa kansasta.
Katsella maantien nopeimmasta metsien nopeinta, maantien uusimmasta kummituksesta metsien vanhinta kummaa, sen muinaismuistoa, satain tuhansien sukupolvien takaista, jonka esi-isät ehkä olivat nähneet mammutin tällä samalla suolla katkomassa kerppuja lehdosta tuolta aarnion raidasta, silloin kun he itse koloivat haapaa toisella rinteellä.
Sitten kun hän nyt oli saanut kuulla niitä taruja, joita juteltiin kummituksesta siellä, nuhteli hän kansaa sen taikauskosta ja muistutti siitä, että Jumala suojelevalla kädellään kaikkialla varjelee ihmisiä, sekä rauhallisissa kodeissa että kolkossa korvessa, ja kysyi eikö kukaan läsnäolevista uskaltanut tulla häntä kyyditsemään. Kaikki olivat ääneti ja katselivat epäillen toisiinsa.
Jassulle osoitettiin tila ylisänkyyn, johon hän pian puikki, jättäen täällä samoin kuin muuallakin kertomatta, että hän itse oli vienyt kissan kirkon kivijalkaan ja salvannut sinne, pitänyt siellä kolme yötä ja neljäntenä pelastanut kylän kummituksesta, kun oli luvattu kannu viinaa.
LIISA. Kai sitä olisi kestänyt kuinka kauan hyvänsä, ellemme olisi säikähdyksestä siunanneet, jolloin kolina heti taukosi, ja mekös juosta vilistimme kotia, että olimme henkemme menettää. EERO. Voi, taivasten tekijä, mimmoisia pelkuria nuo tytöt ovat. Minä teidän sijassanne olisin heti lähtenyt astumaan ääntä kohden ja ottanut likemmin selkoa kummituksesta. KAIKKI. Kuulkaa!
Se tuli sitäkin arveluttavammaksi, kun tämä nimi äkkiä esiintyi hänelle vihattavien ominaisuuksien verhoamana; ja tästä vaihtelevasta, epäselvästä kummituksesta, joka oli niin kauan uhmaillut hänen läpitunkevaa katsettaan, sukeutui äkkiä ja salaperäisellä selvyydellä niin tuntui hänestä pirullinen ja kammottava olento.
Päivän Sana
Muut Etsivät