United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta vouti astui nöyränä ja samalla kuitenkin rohkeana suoraa päätä nuoren isäntänsä eteen, ojensi hänelle kunnioittavalla kumarruksella pienen, hopearahoilla täytetyn pussin ja virkkoi tahallisella äänen painolla: Tämän enempää en ole voinut saada kokoon teidän armonne matkarahoiksi.
Pila hymyili hänen silmistään ja suunsa ympäriltä, kun hän kohteliaalla kumarruksella otti vihon vastaan. Bodendorff taasen huomasi taitamattomuutensa ja puri suuttuneena huuliansa. "Nyt tahdon teille näyttää vielä jotain", sanoi Hermina kädellään viitaten Bodendorffia itseänsä seuraamaan. "Eikö katseleminen milloinkaan lopu?" kysäsi hän ja jäi seisomaan.
Hän toivoo pääsevänsä niiden omistajaksi edes tuokioksi, edes yhdeksi päiväksi. Hänen toivonsa toteutuu jollakin ihmeellisellä tavalla. Hovin marsalkka syvällä kumarruksella pyytää Hannan vihkimyslupausta, jonka hän enempää empimättä hurmaantuneena antaakin.
Oven raosta katsojat hyppäsivät kiireesti syrjään, sillä samassa avasi vallesmanni sen ja työnti Hellmannin hartioista huoneeseen. Kaikki salissa olijat nousivat seisoalleen ja ne, jotka kävelivät, seisahtuivat ja kumarsivat tulijalle. Tämä itse vastasi tervehdykseen ensin hämillään olevan rykäisyllä ja sitten parilla katkonaisella kumarruksella.
Marguerite vastasi häntä leppeällä hempeydellä, johon Janne teki syvän ja kömpelöisen kumarruksen. "Aikaa myöten te kyllä tulette onnea muuttamaan, miss," sanoi Janne yhdenlaisella syvällä kumarruksella. "Senlaiset ihmiset, kuin te, voitte tuoda onnen tänne jälleen takaisin." "Minäkö? Tuoda onnen tänne jälleen," vastasi hän viehättävällä engelskallaan ja ihanalla kummastuksella.
Synkkä huoli pimensi hänen otsaansa, ikään kuin tää asia, johon nyt oli ryhdytty, olisi näyttänyt hänestä yhä vaikeammalta ja vaarallisemmalta, mitä kauemmin hän sitä mietti. Hän tervehti yhtymäpaikalle tulevia ystäviä ainoasti äänettömällä kumarruksella.
"Armollinen kuninkaani", vastasi kreivi syvällä kumarruksella kuninkaalle ja ylpeällä, jäykällä pään-nyykähdyksellä Albanyn herttualle, "jos olen ollut poissa teidän neuvoskunnastanne, niin siihen on ollut syynä, että minun sijassani on ollut täällä suodumpia ja en ollenkaan epäile sitä taitavampia neuvon-antajia.
Suostutaan, vastasi toisten hyväksyessä valtioneuvoksetar, levittäen kätensä itämaalaisella kumarruksella.
POLIISIMESTARI. Joitakin, joita minulla ei ole oikeus eikä tarviskaan tiedustella telefoonissa mutta joita herra kuvernööri varmaankaan ei ole salaava arvoisalta puolisoltaan. Sulkeudun suosioonne ... sulkeudun suosioonne... Menee teeskennellyn kohteliaalla kumarruksella sekä rouva Lindhille että muille, kullekin erikseen. HANNA. On jäykistynyt suoraksi ja kylmäksi. Hän ei siis salli?
"Vai niin, sinä olet Mailerin Ludvig?" sanoi hän ja puristi hänen kättänsä, niin että valkoiset merkit jäivät hänen omiin sormiinsa. Kumarruksella myönsi ylioppilas nimen oikeaksi. "Sinusta on tullut iso, kaunis poika, sitten kuin täällä viimeksi olit: Kuinka äitisi voi?" "Kiitoksia vaan, hän voi erittäin hyvin," ja ylioppilas toivoi, että samoin oli Rasmussenin rouvan laita.