Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Niin Sokrates sanoi: "käske miehen vaan olla hyvillänsä; ainoastaan valmistakoon hän tuota valmistettavaansa sen verran, että hän voi minulle kahdesti antaa, ja, jos tarvittaisiin, kolmastikin." "Tuonpa melkein jo tiesinkin", vastasi Kritoni, "mutta hän on jo kauan minua vaivannut." "Anna hänen olla", sanoi Sokrates.
Hän, näetten, meni tuomareille takaukseen siitä, että tänne jäisin; mutta teidän pitäisi takaamaan siitä, että minä, niin pian kuin kuolen, en ole tänne jäävä, vaan lähtiessäni pois-menevä, jotta Kritoni, nähdessään ruumiini poltettavan taikka haudattavan, helpommin tätä kärsisi eikä tuskautuisi minun tähteni, ikäänkuin kärsisin minä hirveästi, eikä myöskään hautajaisissa sanoisi, että hän Sokrateen asettaa nähtäväksi taikka viepi hautaan tahi hautaa.
LXIV. Hänen näin puhuttuansa sanoi Kritoni: "Hyvä! Sokrates; mutta onko sinulla mitään käskyä antaa näille taikka minulle joko lastesi tahi jonkun muun suhteen, jota käskyä täyttäessämme voisimme sinulle mieliksi tehdä?"
Kritoniin katsoen Sokrates silloin sanoi: "Kritoni, saatettakoon vaimoni kotiin!" Muutamat Kritonin seurueesta saattoivat silloin kotiin hänen vaimonsa, joka yhä huusi ja rintaansa löi.
"Mutta, Sokrates", sanoi tähän Kritoni, "minun luullakseni aurinko vielä vuorilla viipyy eikä ole vielä laskenut. Ja tiedänhän minä muitten juoneen myrkyn sangen kauan aikaa sen jälkeen, kun heitä on käsketty, sittenkuin ovat sangen hyvin syöneet ja juoneet, muutamat myöskin yhdessä oltuaan niiden kanssa, joita rakastivat.
Mene siis", jatkoi hän, "tottele, äläkä muulla tavoin tee!" LXVI. Kun Kritoni tämän kuuli, nyykkäsi hän pojalle, joka likellä seisoi. Poika meni ja kauan aikaa viivyttyään palasi hän takaisin sen kanssa, jonka piti myrkky antaman ja joka sen kantoi pikarissa valmiiksi tehtynä. Kun Sokrates tämän miehen näki, sanoi hän: "no hyvä, ystäväni! mitä pitää minun tekemän, sillä sinähän näitä ymmärrät?"
Nyt oli jo vatsakin melkein kylmänä, kun hän peitettä nosti – hän oli, näet, kasvojansa peittänyt – ja sanoi: "Kritoni, me olemme Asklepiolle velkaa kukon; suorittakaa se, älkääkä unhoittako!" – ja nämä olivat hänen viimeiset sanansa. "Sen teemme," sanoi Kritoni; "mieti, onko muuta sinulla sanomista."
Koko ajan, minkä olen täällä ollut, on hän luonani käynyt ja usein kanssani keskustellut sekä ollut parahimpana miehenä, ja kuinka jalosti hän nyt minun tähteni vuodattaa kyyneleitä! Mutta annapas, Kritoni! noudattakaamme hänen tahtoansa ja tuotakoon tänne myrkky, jos se jo on valmistettu; mutta jos ei, niin valmistakoon sen mies."
"Mitä muuta, Sokrates", sanoi Kritoni, "kuin että se mies, jonka tulee antaa sinulle myrkky-juoma, jo kauan aikaa sitten minulle sanoi, että sinua pitäisi huomauttaman siitä, että puhuisit niin vähän kuin suinkin.
LXV. Tämän sanottuaan Sokrates nousi ja meni toiseen huoneesen kylpeäksensä, ja Kritoni häntä seurasi, mutta meidän hän käski odottaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät