United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Useat E:n ajatusten yhtymäkohdat kristinopin kanssa ovat jo entisinä aikoina vetäneet huomiota puoleensa tutkijain ja kirkonmiesten taholta, esim. kirkkoisä Augustinuksen (353 430) ja Klemens Aleksandrialaisen (
Iltakävelyjen perästä markiisin kanssa palasi Martin Paz huoneisinsa ja saattoi siellä ikkunaa vasten nojaten viettää pitkiä aikoja omissa mietteissään. Don Végal alinomaa muisteli Samuelin tytärtä, jonka hän oli nähnyt rukoilevan kirkossa; mutta hän ei uskaltanut kertoa tästä Martin Pazille, vaikka hän vähitellen häneen teroitti kristinopin totuuksia.
Sairas kristillisyys on epäilemättä parempi kuin täydellinen kristinopin puute, ja miljoonat meidän maanmiehistämme eivät, Jumala paratkoon, huoli enemmän evankeeliumista kuin kiinalaisten epäjumalat ja välittävät vähemmin sielunsa autuudesta kuin viimmeisistä tori- ja pörssi-ilmoituksista.
Se toimitus, mikä nyt oli esillä, vaikutti hillitsevästi vallattomimpaankin. Oli kuin arkielämä olisi lakaistu pois ja juhlapuoli käännetty näkyviin. Kristillisen seurakunnan läsnäollessa oli nyt heidän osoitettava kristinopin taitoaan ja uudistettava kasteenlupauksensa. Se kuulosti juhlalliselta ja vaikuttikin itsekuhunkin omalla tavallaan.
Eikä vaan niitä, mutta kansaakin, itse alhaista väestöä hän tutkii. Sen tietämättömyys kristinopin pääkappaleissa häntä huolettaa. Ei, tämä ei saa näin olla, kansan, joka on näin kau'an ollut kristin opin ulkonaisien etujen nautinnossa täytyy saada sen sisältö, sen voima ja henki elämäkseen: Suomen kansan täytyy tulla lukutaitoon.
Kristinopin neljästä eri tunnustuksesta kuuluu Suomalaiset, Ruotsalaiset, Norjalaiset ja pohjaiset Saksalaiset Lutherin oppiin; Englantilaiset ja Schweitsiläiset reformeerattuun oppiin; Germanilaiset kansat tunnustavat protestanttista oppia. Etelässä Roomalaiskansoilla on Roomalais-katolilainen ja idässä, Slaavilaisilla Kreikkalais-katolilainen oppi.
Joskin stoalainen filosofia yleensäkin sisältää ikäänkuin kehitetyn yhteenvedon siitä, mitä muinaisuudessa sitä ennen on ajateltu luonnosta ja jumaluudesta, ihmisestä ja hänen velvollisuuksistansa, ja semmoisena ollut juurikuin tienvalmistajana kristinopin leviämiselle kreikkalaisessa ja roomalaisessa maailmassa, on se erityisesti Epikteetoksen kautta vaikuttanut ja vieläkin vaikuttaa siveellisen vakavuuden hyväksi.
Olisiko minun ehkä pitänyt kutsua hänet takaisin ja koettaa osoittaa, että hän oli väärässä, että kristinuskon asia ja hänen rauhanasiansa eivät sittenkään olleet kärsineet sitä haaksirikkoa, minkä hän luuli niiden kärsineen ... että sodan jälkeen taas tulee rauha, että maailma sitten on sen aatteelle vain sitä alttiimpi ... että kristinopin totuudet kyllä jo hallitsevat ja ovat aina hallinneet maailmaa ... että pitää vain, kaikesta huolimatta, työskennellä sen hyväksi, painaa aura syvemmälle vastaisten kylvöjen ja satojen toivossa?
Ajattele nyt: kaikki täällä odottavat minusta pappia ja äitini koko elämän tarkoitus on siinä, mutta tiedäthän ettei minusta tämmöisenään ole papiksi, kun epäilen kristinopin päätotuuksia. Eihän se estä sinua opettamasta kansalle ainoastaan sitä, mitä heille saa opettaa. En puhu koskaan vastoin vakuutustani. Niinpä elä rupea sitten papiksi. Mutta miten voin taas ilmoittaa asian äidilleni?
Hän oli puhunut kristinopin totuuksia Eurytiuksen kanssa, hän oli joen rannalla selittänyt niitä Urbanukselle, hän oli ollut mukana Ostrianumissa ja nähnyt kaikki, mitä siellä tapahtui mutta kuitenkaan hän ei voinut löytää vastausta siihen kysymykseen. Samoin oli Vinitiuksen laita.