Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Ukkonen oli lakannut jyrisemästä, ja kuta etemmäs se vetäysi, sitä enemmän melskettä nousi kreivin asunnossa. Luutnantti Leistkin oli aaveensa unhottanut. Hän nauroi nyt itselleen. Vähän ennen puolta yötä otti kreivi maljansa. «Ystäväni!« sanoi hän. «Toivokaa minulle, että se onnistuisi, mikä minulla on tekeillä!« Maljoja kilistettiin yhteen. «Onnea, onnea!« kuului.
Voi, miksi hän ei seurannut minun varoituksiani? valitti kreivin rakastajatar; jospa hän olisi kuunnellut minun rukouksiani!... Vielä eilen lähetin hänelle kirjeen, jossa pyysin, että... Kirjeen!... Te olette lähettänyt hänelle kirjeen! keskeytti hänet poliisimestari.
Kylän vahti, jolla, kuten useimmilla hänen maamiehillään, oli hyvä korva, arveli kivipylväällä hovin portin edessä istuessaan ja tuntikausia Roosan soittoa kuunnellessaan: neiti ei ole vielä koskaan soittanut niin kauniisti kuin nyt. Kreivin matkasta Italiaan ei enää näyttänyt tänä kesänä tulevan mitään, Palvelija sai käskyn purkaa jo täytetyt kirstut, eikä koko asiasta enää ollut puhetta.
Heti saatuansa tietää sen sisällön, hän kiiruimman kautta kutsui kokoon jonkunmoisen neuvoston Diesbach'in pojan ympärille. "Pahoja uutisia, ystäväni! Enemmän kuin viisi-toista tuhatta Italialaista ja Savoijalaista on Burgundin äpärän ja Campobasso'n kreivin johdolla valloittanut Sion'in.
Sitten neljä tuhatta Savoijalaista Romont'in kreivin johdolla, kymmenen tuhatta kondottieria Piemont'ista ja Milano'sta, ynnä vielä paljo muita kaukaisemmista paikoista. Kaikkiansa, lähes viisi-kymmentä tuhatta." "Juuri sama määrä, jonka kuningas minulle mainitsi", Villon mietti.
Niistä ajoista asti kun sinä kerran tutkinnossa pääsit minun edelle, tunnen vastustamattoman vetovoiman sinuun." Georg kääntyi poispäin ja nojausi miettiväisenä akkunaa kohti. Mutta pian välähti lempeä katse hänen silmistään ja hän puristi lujasti ja sydämmellisesti nuoren kreivin kättä.
Eikö isoäiti muista, että hän antoi kreiville rukkaset ja otti hänet vasta kauan mietittyään, kun uskoi koko kreivin onnen siitä riippuvan! virkkoi Anna Sofia lämpimästi. Onnen? Niin aina sanotaan. Mikä raukka se oli sellainen kreivi, joka ei voinut itseänsä hoitaa? Sanottiinhan häntä siivoksi mieheksi, vaikka hän olikin leskimies ja asui hovissa ja oli rikas kuin ruhtinas.
Kreivin sanat olivat siksi koskeneet Segebadeniin, että hän, unohtaen kaiken ympärillänsä sykkivin sydämmin puhkesi puhumaan: Nuo muut ovat kaikki unohtaneet teidän suuruutenne yletäksensä itse. Mutta minä näen teidät, kreivi Lewenhaupt, vielä samana kuin Tukholman saleissa. Nerossa voititte vanhat ja nuoret, ja teidän pyrintönne olivat verrattomia.
Kreivin valtiollinen uskontunnustus oli sitä rajattomammin vapaa, kun hän ei vielä oikeastaan ollut vakaasti koettanut toteuttaa mietteitänsä.
Vaan hänellä ei ollut aikaa seisahtua Viha ja kummallinen tunne, jota ehkä saattaisi katumukseksi nimittää, poltti hänen rintaansa. Vaan neito puutarhassa Anna se oli oli nähnyt, oli tuntenut kreivin, ja nähdessään hänen kiireesti kulkevan pois, iloitsi hän. Kun Anna oli kuullut kreivin kutsutuksi majurin luo, ei hän enää mielinyt tanssia.
Päivän Sana
Muut Etsivät