leistkin

Päivitetty: 24. heinäkuuta 2026

Ukkonen oli lakannut jyrisemästä, ja kuta etemmäs se vetäysi, sitä enemmän melskettä nousi kreivin asunnossa. Luutnantti Leistkin oli aaveensa unhottanut. Hän nauroi nyt itselleen. Vähän ennen puolta yötä otti kreivi maljansa. «Ystäväni!« sanoi hän. «Toivokaa minulle, että se onnistuisi, mikä minulla on tekeillä!« Maljoja kilistettiin yhteen. «Onnea, onnea!« kuului.

K. J. Gummerus - Ylhäiset ja alhaiset