Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Ensimmäiset äänet, jotka kohtasivat kuulevia korviani, toinnuttuani, oli jalanpolkemiset ja kiroukset. Kun aloin katsoa ympärilleni, huomasin, että oli pimeä ja tuo inhottava toverini haukkui minua minkä jaksoi. "Aivanhan sinä käyttäydyt kuin mikähän akka! Ole mies ja tee minkä olet päättänyt tehdä taikka, jos on mielesi muuttunut, niin itke sitten ja päivittele!"
"Minä luulen varmaan, että sinusta olisi hauskempaa täällä ulkona kuin siellä sisällä." Kuolleena nummella. Minä istuin muutamia sekunteja aivan hengettömänä, tuskin saattaen uskoa korviani. Mutta sitten tulin jälleen tajuihini, ja tuntui kuin sieluni olisi vapautunut musertavasta vastuunalaisuuden taakasta. Tämä kylmä, läpitunkeva, ivallinen ääni saattoi olla vain yhden ainoan.
Minä en uskonut silmiäni enkä korviani, mutta siinä seisoi hän kuitenkin, tuo aina miettiväinen Heintz, silminnähtävästi rohkaisten mieltänsä omalla uhkamielisellä äänellään, sillä hän oli niin mahdottoman rohkea, että hän uskalsi katsoa Ilsen teräviin ja vihaisiin silmiin. "Vai niin! mitä tärkeätä työtä sinulla oli kotona kello yksi yöllä? Ruokitko kanojasi?" kysyi hän pilkaten.
Olisinko erehtynyt ylenkatsoessani vanhoja klassikoita ja nauraessani romantiikalle? koskapa tuo pilven takainen draama on minua liikuttanut? koskapa olen koko illan sen kehittymistä jännityksellä seurannut ja koskapa sen runomitta vieläkin hyväilee korviani?» Hän kysyy itseltään, onko tämä vain hetken vaikutusta.
Maata mentyä, valvoin minä kauan, sillä pelkäsin pirtin syttyvän tuleen. Pimeässä koetin nähdä, kohosiko lattian alta vielä savua. Joskus näytti sitä tulevan, tuntuipa joskus savun käryäkin. Mutta kun nousin istualleni, hälveni savu heti. Olin juuri nukkumaisillani, kun kuulin hiljaista itkua. Heristin korviani. Itkikö joku unissaan. Kuka itki?
Olin näännyksiin asti väsyksissä ja kaikenlaisten tuskien ja vilutaudin murjoma. Tuulen viima tunkeutui luihin ja ytimiin, ja sen suhina kiusasi korviani. Tällaisessa kurjassa tilassa oli minun vielä kestettävä melkeinpä suoranaista kidutusta toverini puolelta. Hän puheli ahkeraan, mutta aina vain ivallisesti.
Miksi kutsui hän minun? Oi, etten taida unohtaa sanaa, joka muistossani lakkaamatta huutaa! Oi, etten tiennyt sulkea korviani, koska aukenivat hänen ihanat huulensa tähän sanaan, joka aivoani pyörryttää ja saattaa minun oksentamaan sydämmeni ulos! MARIAMNE. Mutta mitä lausui hänelle hänen ystävänsä Claudio? RACHEL. Ah, kuinka halpa itserakkauteni sai hävetä!
Niin, vaan , noloudessani en oikein tiennyt mitä sanoa lauloivathan ne mielestäni puhtaasti ja reippaasti. Minä puolestani en voi nauttia muusta kuin hienosta, musikaalisesta laulusta. Tuommoiset karkeat, harjaantumattomat äänet oikein viiltävät korviani. Mitäpäs osasin siihen vastata? Minua loukkasi tosin hänen kylmä välinpitämättömyytensä ja se halveksiva tapa, jolla hän kaikkea arvosteli.
"En olisi uskaltanut tulla luoksenne, ellei teidän hyötynne ja onnenne olisi minua siihen pakoittanut ja ollut suuremmasta arvosta, kun ne toimet, joita minulta pääkenraalinanne odotatte." "Sano suoraan asia!" lausui keisari, "aina sinä pitkillä esipuheilla väsytät korviani. Mikäs on, Petrovits?" ja keisari katsoi uteliaasti, mutta kovilla silmäilyksillä ruhtinasta.
Kun äsken pikimältään pistäydyin ratavahdin Maijan luo ... pitihän ilmoittaa hänelle, että huomenna on jarruri-Liisan syntymäpäivä ... hän täyttää nyt viisikolmatta... Liisa on antanut miehensä tuoda vehnäiset Vaasasta saakka ... niin kertoi Maija että Taavi oli saapunut junassa. En ollut uskoa korviani ... niin hämmästyneeksi ja iloiseksi tulin.
Päivän Sana
Muut Etsivät