Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. syyskuuta 2025
Ja hän siis ryhtyi ensiksi hankkimaan syrjätöitä, ja rupesi heti hommaamaan itselleen halvempaa kortteeria. Kortteerin hän löysi syrjäisen merikadun varrella, juuri sen kortteerin, missä hän nyt asui. Eikä kestänyt kauan ennenkuin hän oli haalinut itselleen kaikellaisia syrjätöitä joka taholta: oli hänellä käännöstöitä, oli korjauksia, oli yksityistunteja.
"Jos vaan saatan neuvoa tahi auttaa teitä asioissanne", sanoi hän, "niin olen käskettävänänne." Georg ilmoitti huolensa muitta mutkitta. "Jo pari tuntia", sanoi hän, "olen juossut kaupungissa yltympäri, hakeakseni kutakuinkin huokeaa asuntoa itselleni, mutta en ole, vaikka parastani olen koettanut, löytänyt sopivaa kortteeria. Jos minua saattaisitte neuvoa, mestari rakas, ilahuttaisi se minua."
Minä koetin rauhoittaa häntä ja sanoa, ettei hän olisi millänsäkään ja että tulisi vain minun mukaani. Minnekä te minut viette? Lähdetään jonnekin huoneeseen ... missä te olette kortteeria? Hän ei tiennyt sinne neuvoa. Se oli vain joku keltaiseksi maalattu talo vastapäätä jotain toista keltaiseksi maalattua taloa, likellä muutamata kadun kulmaa.
Taluttaessaan isäntä kuitenkin aina vähän väliä aisaa vatvauttaa, sitä, jossa kello on, jotta se äänessä pysyisi. Jo päästään torin keskelle, siitä pitäisi kääntyä vasemmalle Aatin Aatiin kortteeria kysymään. Mutta vaikea oli pääsy. Ihan pakaten ovat kadut hevosta, tavaraa ja ihmisiä täynnä ... ja tori, niin että pukkimalla täytyy kulkea.
Lopulta tultiin kuitenkin siihen päätökseen, että ostettiin eräs hylky-mökki asunnoksi, kun eivät missään saaneet vakinaista kortteeria. Elatuksesta saisi Sanna itse huolta pitää ja turvautua vaivaishoitoon, jos ei muuten toimeen tulisi. Ja niin sai Sanna lapsinensa edes pään suojaa, leivästä koetti hän itse pitää huolta.
Ja niin olikin, kolmekerroksinen. Henrik kiipesi ylimpään kertaan, varmana siitä, että kortteeri oli suurimman mahdollisen vaivan takana. Mutta se olikin toisessa kerroksessa ja niin inhoittavan surkea, että hän hintaa kysymättä läksi pois. Hän ajoi nyt viimeiseen toivoonsa, sitä toista kortteeria kysymään.
Henrik tuli Turkuun keskipäivällä ja meni asemalta Jalkasin Gabrielin kortteeria hakemaan, sen osoitteen mukaan, joka oli merkitty mammalle tulleen kirjeen yläreunaan. Aurinko paahtoi täydeltä terältä kivimuureihin ja maalattujen puutalojen seiniin.
Ei enään tehnyt mieli ollenkaan sanakiistaan ruveta. Ajatteli vaan, että ei sen köyhän saisi koskaan suuttua. Matti alkoi hyvitellä Tiinaa, koetti jos jollain tavalla lepyttää. Tiina ei ollut mikään peto. Antoi kun antoikin vihdoin perään ja lupasi yö sijan, ehdolla, että huomenna korjaisivat itsensä "parempiin paikkoihin." Helpoksi ei käynyt saada uutta kortteeria.
"Kyllähän niitäkin moni nauraa ja pilkkaa ja pian sanotaan että se on oma syykin tuohon tilaan joutua, mutta ei se ole niinkään oma syy... Kun olisi raukoilla edes se tupa-pahanen pysynyt palamatta, niin ei olisi tarvinnut noin joukolla lähteä. Mutta kun ei ole kotoa ei kortteeria, niin kovaa se on kun lapsiakin on niin monta ja pieniä." "Niin, hyvä ihminen, sano muuta.
Kun vieras oli saanut hevosensa riisutuksi ja seinään kiinni lujasti sidotuksi, kääntyi hän ihmisiin päin ja kysyi: "Onko tässä tämän talon isäntä saapuvilla?" "On", kuului vastaus. "Saisinko rahan ja hyvän sanan edestä itselleni kortteeriä, hevoselleni ruokaa ja suojaa?" kysäsi hän. "Miksei. Mistä herra on kotoisin?" "En minä ole mikään herra", sanoi vieras. "Mikäs sitten?"
Päivän Sana
Muut Etsivät