United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
JUHANI. Kaikilla on meillä yhteinen laki, jonka edessä me seisomme verta-verroin. Sillä ämmän kohdusta olet sinä astunut ulos juuri niinkuin minäkin ja yhtä paljaana, yhtä paljaana, et tuumaakaan parempana poikana. Ja sinun aatelisuutes? sen päälle tehköön pienen konstin meidän vanha, nilkosilmäinen kukko. Yhteinen laki! ja tässä kohdassa on se vahvasti Jukolaisten puolella.
Sellaisen konstin hän tiesi, että saa neulan, silmineulan pysymään veden päällä kuin puutikun. »En välitä», sanoi Aukusti halveksivasti, veti aapisen taskustaan ja jatkoi: »Neuvo, millä konstilla olet oppinut lukemaan.» Santeri ällistyi: »Millä konstilla lukemaan?» Nyt pannukakku jäi saamatta! Sillä eihän hän tiennyt mitään konstia olevan lukemiseen oppimisessa.
Mutta sen konstin taitavuus olikin onnettomuuteni, sillä ensiksikin kadehtivat minua huonolukuiset veljeni ja siksi toiseksi en minä olisi muuta tehnytkään kuin lukenut. Tuntui niin kummalliselta oloni; minun oli kuin jano, vaikk'ei se ruumiillista janoa ollut.
MIKKO. Ei yhtään, niinkuin ei mikään hyvä ja rehellinen asia. ESKO. Kirottu asia, se viinan asia! Sanotaan erään lääkärin keksineeksi konstin, polttaa viinaa. Olis se lääkäri tässä, miehen hirttäisin kohta!
Sinähän et sopottanut ennen pärskäyttämistäsi! sanoi joku, joka oli silloin viimeksi ihmetellyt, sitä sopottamista ja pitänyt sitä juuri pääasiana, sillä muun osasi hän itsekin. Mutta Ulla itse oli aivan ryhditön ja ihan kuin turvaili muihin. Hän taipui tekemään konstin uudelleen, mutta kuin tajuamatta mitään ja oli aivan kykenemätön. Hänellä ei ollut sylkeäkään suussa.
"Yksi ja toinen asia saattaa olla minulle hämärää, mutta antaa talonpoikaa hampaita vastaan, sen konstin minä osaan perin pohjin", puheli hän, melkein omia hampaitaan purren, "sillä minä olen tottunut, näettekös, entisessä virassani, nimittäin."
Taisi olla vähän viinassakin, koska en tahtonut puhettaan ymmärtää, kun olin hevosta riisumassa. Kyllä ne osaavat, herratkin, sen konstin. Ha, ha, ha! Varsinkin tuollaiset sotaherrat.
En taia sitä epäillä, En pelänne ensinkänä, Ett'ei ota onkeheni Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki, Sitä pelkeän pahasti, Ett' en saa ma ensimäistä, Tuolta Toivolan kylästä. Kant.
Minä olen sille miehelle niin vihanen, etten tiedä, mitä hänelle tekisin. Ilman häntä olisi Rennen ja minun väli ihan selvillä ja kaikki olisi niin hyvin. LIISA. Sekö se on se laihasäärinen herra harmaissa housuissa, joka täällä on viime aikoina näkynyt käyvän tätinne luona? HELMI. Se juuri. LIISA. Ooho! Vai hän se osaa henkiä manata. Missä tuo lienee sen konstin oppinut?
Risto kun pääsi isänsä kynsistä, pilkisteli saunan nurkan takaa ja näki, vaikka oli hyvin pimeä, mutta vielä tarkemmin kuuli, isänsä menevän tupaan. Nyt Risto mietti päänsä ympäri, millä konstin päästä tästä kamalasta pyytöseikasta. "Kun pääsisin tästä pulasta, niin heitän hiiteen koko pyytöhomman", päätti hän.