United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Veli Konrad... Sinä täällä," huusi eukko korkeaäänisellä ilolla ja ensi tuokiossa oli hän veljensä sylissä ja yhteentulon autuas ilo toi esiin heidän silmistänsä suloiset kyyneleet. Isä Hammer ja Rietrikki seisoivat hiljakseen heidän vieressänsä, ett'eivät hämmentäisi ensi iloa, vaan myöskin heihin se tarttui, niin ett'eivät tainneet itkuansa pidättää.
Sitä tehdessään oli heillä aina tapana laulaa ja silloinkin alkoivat he erästä Adam Puschmanin sievistä lauluista. Mutta Konrad se oli uuden kisällin nimi tiuskasi höyläpenkkinsä luota, johon Martti mestari oli hänet sijoittanut: "Mitä liritystä tuo on? Minusta tuntuu moinen laulu hiirien vikinältä. Jos jotain tahdotte laulaa, niin laulakaa niin, että se virkistää mielen ja antaa halua työhön.
Varmaankin oli hän vielä kuulevinaan Reinholdin ja Fredrikin laulua tai näkevinään, miten sukkela Konrad voitti vastustajansa ja tuli sitte häneltä pyytämään voittonsa palkintoa.
Sallitko, Martha sanoi serkkuni, Konrad Althaus, tanssiaisissa kreivitär L:n luona että esittelen sinulle everstiluutnantti, parooni Tillingin. Minä kumarsin. Serkkuni poistui, ja luullen että esitelty tahtoi tanssia kanssani, nousin tuoliltani ja laskin käteni hänen käsivarrelleen. Suokaa anteeksi, rouva kreivitär sanoi parooni hiukan hymyillen minä en osaa tanssia.
Jos Konrad olisi tehnyt sillä tavoin, olisi hän voinut vaeltaa kaukana pahuuden poluilta, eikä kenkään olisi koskaan voinut moittia häntä siitä, vaan itse olisi hän päässyt vapaaksi monesta katkerasta hetkestä ja haikeasta oman-tunnon vaivasta.
KONRAD. Hm ... hm ... tuolla tynnörinala rastaanrinnettä ... hm ... tuolla Kefaluksen häntä ... ja tuollahan sen suuren Mogulin linna ... hm ... tuolla Naantaalin jauhomylly ja Lunkkentuksen karvasaapas, hm... Ja tuolla, tuollahan on teidän pilvistönne kuin valkea hanhilauma. FOKAS. Onkos? KONRAD. Ottakaat ja katsokaat tuosta nyrkkini läpitse. FOKAS. Näen vaan paljaan kirkkaan taivaan.
Nämät sanat nostivat kovan painon hellän äidin sydämestä ja hän hengitti keveämmin. Mutta vanha Konrad, joka sielusta ja sydämestä oli ollut sotamies, pudisti suuttuneena harmaata päätään, pisti piippuunsa ja katosi ulos ovesta sanaa sanomatta.
Sillä välin kun vanha Martti näin puhuen saattoi itseänsä varmuuteen siitä, ettei kenkään ollut kuullut heidän sanojansa, puristi Konrad Elshöft kokan puolella nyrkkiänsä vasten häntä, ja sanoi vihassansa: "Varokaat itsenne, miehet! minun isältäni te ette konsanaan saa ryöstää rahoja taikka kunniaa, jos hän on viaton. Hän onkin viaton hänen täytyy olla!
Ainoastaan muutamat näitten joukossa myöskin Martti, Leo ja Konrad, kävelivät edestakaisin kannella, kosk'ei heidän apuansa enää tarvittu, ja he ylimalkain jo olivat rehellisesti tehtävänsä tehneet.
Mistä sinä olet niin hulluja ajatuksia saanut?" "Sinun käytöksestäsi minua kohtaan, Konrad! Kun sinä lähdit merelle, olin minä pieni poikainen; mutta sinä olit minulle paha. Sen minä hyvin muistan, Sinä löit minua, milloin vaan taisit, ja kun isämme siitä sinua nuhteli, osoitit sinä yhä vaan pahempaa mieli-alaa minua kohtaan.