United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pitäähän toki sulhasen kirjoittaa morsiamelleen, että hän onnellisesti on kotonaan ja että hänen sydämensä palaa rakkaudesta!« Silloin kolkutti joku ovelle. Kreivi säpsähti. Kuka paholainen se on? kysyi hän itseltään. Kovasti huusi hän: «Astukaa sisälle!« Ja kolkuttaja totteli käskyä. Hän tuli. Katri seisoi kreivin edessä. Kreivi hämmästyi. Hän oli vetäynyt takaisin.
Vain yksi ainoa rakennus oli vielä yhden ainoan perheen hoteissa, ja tämän hyvinvointia ja mukavuutta ilmaisevan talon portille mr Utterson kolkutti. Muudan hyvin puettu, vanhanpuoleinen palvelija avasi hänelle oven. »Onko tohtori kotona, Poole?» kysyi juristi.
Vihdoin hän seisahtui mökin eteen. "Etiam infimae sortis homo potentissimis qvandoque officia praestare potest" , jupisi pyhä mies, joka oli hyvin perehtynyt latinankieleen, niinkuin papit yleensä siihen aikaan. Sitten hän kolmasti kolkutti oveen. Alhaisinkin olento voi joskus tehdä palveluksia mahtavammille. Ovi avattiin, ja ulos kurkisti akka, joka varmaankin veti vertoja Louhelle.
Silloin oli yht'äkkiä kuin valistava ajatus olisi tunkenut hänen sieluunsa ja vetänyt säteen jälkeensä hänen väsyneihin silmiinsä. Hän kumartui rivakasti lapsen yli, otti vaatteen ja peitti sen pienet kädet, katseli ympärilleen huoneessa, ja oli seuraavassa silmänräpäyksessä poissa. Ulkona naapurin talon kohdalla hän pysähtyi ja kolkutti ikkunalle.
Surullisena kääntyi hän pois ja kysyi kauppias Larssonin taloa. Hänelle osoitettiin erästä Kauppiaskadun varrella olevaa kartanoa, joka oli kaupungin pulskimpia, ja jonka ikkunat olivat muita isommat ja portti tavattoman komeasti koristettu. Mutta tämäkin portti oli suljettu niinkuin kaikki muutkin, ja useimmat akkunaluukut kiinni väännetyt. Kreivi kolkutti porttia.
Tuokiossa mökki oli piiritetty niin, ettei yksikään ihminen olisi voinut päästä sieltä pakoon, jos ei ihmeen kautta olisi saanut siipiä, ja tuskin salatulla voittoriemulla Nikolao vouti kolkutti ovea. "Ovi auki! Ovi auki!" huusi hän, "jos yhtäkään minuuttia viivähdätte, niin mökki poltetaan teidän päällenne."
Vaivoin oli hän yhä kiihtyvässä ilmassa saavuttanut Harmaalan. Hän havaitsi akkunat pirstana. Hän näki taittuneen koivun, joka vielä savusi. Hän samosi epäilyksen alaisena huoneesen. «Maria, Maria!« huusi hän. Kalman karvaisena Klaus jätti isän huutamaan ja meni suoraan Marian kamariin. Hän kolkutti ovelle, ja vapisevalla äänellä sanoi hän: «Maria!»
Hän kiipesi yli laipion ja kolkutti sen huoneen ikkunaa, jossa palvelija makasi. Kuin hän oli koputtanut useampia kertoja, kysyi uninen ääni sisältä: »Kuka se on?» »Minä, Knut Holt. Avaa, mutta älä herätä ketään.» Sisällä sytytettiin kynttilä ja vähän ajan perästä avasi palvelija katuoven. Hän katsoi hämmästyneenä Knutiin.
Kun kiiruhdin isäni tautivuoteelle, myöhään. Hän oli kuollut. Kun pyrin sinun luoksesi, tulin myöhään. Onnettomuus tapasi tiellä. Liian myöhään Elina alkoi ymmärtää, miten suuressa avun tarpeessa olin, liian myöhään kolkutti kirje omaisteni ovelle: he eivät enää voineet eivätkä jaksaneet auttaa. Ja nyt, kun vihdoin pääsin luoksesi, tulin liian myöhään.
Oh! jos ystäväni olisivat täällä, huudahti hän, niin olisi minulla edes joku toivo löytää hänet; mutta kukas sen tiesi, kuinka heille on käynyt! Yö oli melkein puolessa; nyt oli vaan Planchet saatava käsiin. D'Artagnan paluumatkallaan kolkutti joka kapakan ovelle, mistä vaan valkea näkyi; ei missään ollut Planchet'ia tavattavana.