Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Luostarissa, äiti sanoo, he käyvät Jumalan kaltaisiksi ja niin muodoin ymmärtävät häntä paremmin. Onko täti Agnes siis enemmän Jumalan kaltainen kuin äitimme? Nuot kasvot, vakavat ja vaaleat, kuin kuolema; nuot kylmät, tylyt silmät, tuo ääni, niin kolea ja yksitoikkoinen, kuin se lähtisi metalli-torvesta taikka hautaholvista eikä sydämestä!
Istvanilla sitävastoin oli turkkilainen damaskolaismiekka ja olalla, paitsi reppua, lyhyt musketti. Kello oli 3 iltapäivällä, päivä oli kaunis ja kirkas, vaikka vähän kolea. Molemmat ratsastajat ajoivat keveätä hölkkää koilliseen päin, ja kohta olivat Vaasan matalat puutalot ja kunnianarvoisa vanha kivikirkko jääneet heidän taakseen.
GLOSTER. Nyt nurpeuden talven meillä muutti Aurinko Yorkin kesäks ihanaksi; Ja pilvet, huonettamme uhkaavaiset, Syvälle meren helmaan painui kaikki. Nyt kiertää voiton seppel' otsaamme, Aseiden pirstat voitoksina riippuu, Kolea häikkä ilojuhliin vaihtuu Ja jylhä marssi vienoon tanssisoittoon.
Viimein hän nosti ylös vähäisen neliskulmaisen kiven, joka peitti metallilaikan, ja ottaen povestaan karneoli-talismanin, johon oli piirretty kummallisia kirjaimia, koputti hän sinetillä kolmesti laikkaa. Kolea, juhlallinen kumina kuului ympäriltä. Heti kimmahti laikka auki, ja Alroy veti esiin useita kyynäriä rautaketjuja, joita hän heitti vastapäätä olevalle kalliolle.
Sentähden ne mehut, joita puolankukka imi, olivatkin paljasta terveyttä ja raitista elonvoimaa; sentähden voikin hän kestää yli talven ja vihertää silloinkin, kun jo toiset kukkaset kuoloon nukkuivat. Olipa eräs Syyskuun aamu. Luonto oli juuri herännyt ja heittänyt öisen sumuverhonsa yltään. Yö oli ollut kylmä ja tuulinen; aamu oli selvä ja kolea.
Olisi ollut sinulla kiireempi käydäksesi, jos tulit tänne sen tähden, kuin jo kuvittelin. Satoi lumen mielen yli, kaiken taannoisen yli. On kolea olla, epäilyn ja epävarmuuden vilu tunkee sieluun ja mieleen sillä en enää jaksa uskoa mahdolliseksi mitään siitä, mitä olin kuvitellut.
Luksemburgin puutarhassa hän milloin käveli edes takaisin käytävillä lukien jotakin, milloin taas pysähtyi seisomaan ja huitomaan jonkun pystykuvan eteen jäisen vesisäiliön läheisyyteen, vaikka ilma sattui olemaan kuinka kolea tahansa.
Kolea, köntistynyt imettäjä, Ja jäykkä leikki veikko ruhtinaille! Oi, vaali heitä, sitä, houkka, anon; Kiville teille jäähyväiset sanon. Toinen kohtaus. Valtasali hovilinnassa. RICHARD. Pois kaikki syrjään! Lanko Buckingham, BUCKINGHAM. Kuninkaallinen majesteetti! RICHARD. Kätesi! BUCKINGHAM. Viel' elää se ja ijät eläköön! RICHARD. Ah, Buckingham!
Eipä tässä tämmöisessä talossa ole lujapäisellä miehellä hätää muonamiehenäkään. »Samapa tuo... Eletään ennallaan», arveli hän, sytytti piippunsa ja istahti rauhallisesti kissan viereen, kuin sen kohtalotoveriksi. Sama kolea orvon osa tuo oikeastaan oli, näet, heidän molempien osaksi langennut tässä inhimillisen viisauden suuressa näytelmässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät