Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Mutta sitä tehdessäni lausuin kovalla äänellä: "Hyi!" "Hyi, Nelly," sanoin minä katsellen koiraani, joka pää vinossa hartaasti minua katseli, "hyi! Nelly," toistin vieläkin, "mikä inhoittava ja kummallinen juoma tuo on!" Ja mikä oli syynä siihen, että minä noin tätä juomaa halveksin? Minkätähden minä jätin juomiseni kesken? Mikä ajatus se oli, joka saattoi minun jättämään osan viinistä juomatta?
Ja sinun uppiniskaisuutesi, sinun uhmailusi, sinun raju, hillitön menettelysi kaikkia niitä kohtaan, joilla ei mielestäsi ole mitään sanomista sinulle, sinun juonikas vahingonilosi, sinun kostonhimosi Tehkää minusta niin huono kuin tahdotte, minä en kuitenkaan ole mielestäni koiraani huonompi. Viime talvena kuljeskelin hämärissä kanavan varrella ja kuulin jotakin vikisemistä.
Niin tavattoman näyn tarjosi Harlow tuossa, että koirani, hänet nähtyään, paikalla jäi seisomaan, laski häntänsä ja rupesi murajamaan. Harlow käänsi pikkuruisen päätänsä ja kiinnitti minuun ja koiraani kummalliset katseensa. Kovin muutti hänen muotoansa parta, lyhyt, mutta tiheä, kähäräinen, valkoisissa takkuevissa.
Kun toistamiseen lähenin ravintolaa, muistan, että sen seinät näyttivät entistä mustemmilta, että satoi yhä kovemmin ja että isäntä ja passaripoika seisoivat ovella, nähtävästi minua katsellen. Vielä muistan huomanneeni yhden asian; tiellä näin pienen pilkun, ikäänkuin joku matkustavainen lähenisi. "Minä tulin takaisin koiraani hakemaan," sanoin minä. "Minä en mitään koirastanne tiedä."
Siinä alkoivat jo tähtiöt välkkyä, kimallella. Mitä minä olin luullut lehdikoksi, olikin tumma pyöreä mäen törmä. "No mutta missäs sitä nyt ollaan sitten?" toistin minä ääneen, pysähtyen kolmatta kertaa ja kysyvästi katsahtaen englantilaiseen keltaisenkirjavaan koiraani, Dianaan, kieltämättäkin viisaimpaan kaikista nelijalkaisista luontokappaleista.
Samassa tuli nimismies ja kysyi: "Onko täällä näkynyt minun koiraani?" Sanaa lausumatta osoitti Matti leveällä kädellään koiran raatoa. Nimismies kalpeni. Vihasta kähisten huusi hän: "Sinä lurjus, olet tappanut minun koirani! Mutta sen saat vielä kalliisti maksaa." Ja hän laittausi lyömään Mattia kepillään. "Seiso mies alallasi, tai muuten minun kärsivällisyyteni loppuu!
Kun ei siihen osattu sen enempää, heitin minä hyvästini, vihelsin koiraani ja jatkoin matkaani edelleen. Mutta joka kerta, kun korvesta kuului kaatuvan puun parahdus ja kun tuuli sitten hetkeksi heikkeni, luulin kuulevani yksinäisen vaimon uikutusta ja näin hänet lähteen vieressä suullaan, selkä murtuneena ja sääriluu korttelin verran maahan uponneena.
Myöskin minusta tuntui ääneni olevan varsin outo, kun puhuttelin koiraani, enkä oikein voinut sanoja lausua. Kun katselin lasi-ovea kohti, näin isäntäni harvain uutimien läpi tirkistävän minua; tahi tuli tuo ilkeän näköinen tyttö sisään, ilman varsinaista asiata ja, viipyen vähän aikaa huoneessa, lähti jälleen pois.
Nousee ylös jaloilleen, murisee jotakin hävyttömistä ihmisistä: ketuksi luullaan häntä ... jänikseksi. Hän huudahtaa: Eikö teillä ole silmiä? Mutta ... kysymys ei olekaan siitä ... vaan nykyään ei saa ihmisiä ... sillä tavalla kuin... Anteeksi, pyytää herra jälleen. Minä olin opettamassa koiraani. Antakaa anteeksi ... unohdetaan tämä... Ollaan onnellisia, ettei paukku osunut.
Karhu oli haavoittunut ja pysyin kauan aikaa kaksi syltää edellä. Hätäni yhä eneni, kun Polle ei tullutkaan avukseni, kuten tavallisesti; mutta tälläkin kertaa sain kiittää koiraani pelastumisestani. Polle kuritteli pesässä noita lähes vuoden vanhoja penikoita, ja kun ne alkoivat kovin parahdella kääntyi emä niitä puolustamaan. Nyt pysähdyin heti ja latasin pyssyni.
Päivän Sana
Muut Etsivät