Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Hän alkoi koiraa mairitella ja pyydellä. Koira joutui ymmälle, sotkeutui vihassansa, aivan kuin nolostui, kuopasi nolouttansa peittääkseen joskus maata käpälällä ja haukahti kertasen, noin vain, ja lopulta lähti, juosta nulkutti nolona pois ja Sakari varustautui jo tupaan työntymään.
"Täällä maalla pannaan aina arvoa sananlaskulle 'Ei ole koiraa karvoihin katsominen'", vastasi ylioppilas. "Se on hyvä sananlasku, eikö niin, Aino neiti?" "Se on totta", vastasi Aino, "mutta hyvä sydän vaatii myös hyvää ulkokuorta." Ylioppilas katsahti Ainoon, mutta hän ei sitä huomannut. "Se on toista", vastasi hän lyhyesti. He olivat jo puutarhan portin luona.
"Kaikilla teidän uhkauksillanne, riidallanne ja elämöitsemisellänne" puheli viisas neuvon-antaja edelleen, "ette ole vielä yhtäkään koiraa takan äärestä maanitellut pois, ettekä voi sitä tehdäkään, tässä on tarpeen näyttää totuutta!
Ja lukuunottamatta koiraa, on aina jäljellä tuo inhimillisen kätyrin esiintyminen Lontoossa, vaunuissa näkemämme mies, ja kirje, joka varotti sir Henryä tulemasta nummelle. Se ainakin oli todellista, mutta se saattoi yhtä hyvin tulla suojelevalta ystävältä kuin vaaralliselta viholliselta. Missä oleskeli nyt tämä ystävä tai vihollinen? Oliko hän jäänyt Lontooseen vai seurannut meitä tänne?
Meidän täytyy pyytää teiltä anteeksi, sir Henry, sillä ei suinkaan ollut tarkoitus asettaa teitä alttiiksi sellaiselle pelästykselle. Minä olin kyllä kuvitellut mielessäni suurta koiraa, mutta en tämän kaltaista hirviötä. Sumu sitäpaitsi esti meitä ottamasta sitä vastaan niin nopeasti kuin olisi pitänyt. "Te olette pelastanut minun elämäni." "Saatettuani sen ensin vaaraan. Jaksatteko seisoa?"
»Antaa hänen vaan olla», kuiskasi Cunningham Lindesaylle, kun tämä tarjosi viiniä heidän arvoisalle päällikölleen, »antaa hänen vaan olla ei saa koiraa väkisin metsään viedä odottakaamme kunnes hän taipuu itsestänsä.»
Seuratkaa koiraa; minä otan pennun ja tulen jäljessä." Hei Rakki! Usus! Ot' kiinn'! Ja niin pojat lähtivät riuskasti eteenpäin. Kohta koira kuului haukkuvan kiukkuisesti ja tasaisesti. Vähän ajan perästä ilves juoksi rinnettä alas lammelle, ja jäällä syntyi tulinen tappelu ilveksen ja Rakin välillä; mutta poikien lähestyessä peto lähti pakoon ja kääntyi takaisin vuorelle päin.
Tulenloimossa makaava kettu tuijotti tulijoihin välkkyvillä ja äkeillä silmillään, sen niskakarvat olivat pörhöllä ja sen irvistelevien hampaitten raosta kuului pahaenteistä murinaa. Luolan keskeltä kohosi multapatsas, jolla oli kolme merkillisen ja oikullisen näköistä päätä: ne olivat kuvaavinaan koiraa, hevosta ja karhua.
Piti paljon tyttönen koirastaan: Kun koira itki, niin hänkin, Kun koira sairasti, hänkin, Kun kuoli, eipä se kuollutkaan. Näki itse nälkää mielellään, Kun koiransa sai tyytymään, Ja parhain tyttönen riemuitsi, Kun koira haukkui, reuhasi. Mut muuttunut on hän kokonaan. Nyt tuskin koiraa muistaakaan: On pentu raukan paikallen Hän päästänyt poikasen. Berlin 8/9 Laula, laula, murheeton!
Kala ei näy eikä kuulu, ennenkuin se on siinä ja sen tuntee. Ei mikään jälki eikä haju ilmaise sen olinpaikkaa, ei ole sitä koiraa, joka voisi sen tavata ja saada sen siitä esiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät