Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Kun aurinko lähestyi laskuaan, leikitteli täällä lämpöisellä ja pehmeällä maalla kolme lasta, iästänsä kolmen ja seitsemän vuoden välillä, ja vanha hopea-hiuksinen mies katseli iso-isällisellä mielisuosiolla näitä iloisia pieniä lapsia, kohenteli heidän leikkiään, asetti rauhaa heidän keskenään, kun niin tarvittiin. ja kiikutti vähäistä tyttöä polvillaan.
Mutta oli vain niin paljon mustaa ja synkkää, jota hänen piti selittää sekä itselleen että Anna Kalliolle ja sitten muille myös. Alma rouva kohenteli kuohua ja vihdoin sen täytyi päästä puhkeamaan ilmoille. Heikki turvautui kynään ja paperiin, koska hänellä ei ollut ketään muutakaan, jolle hän olisi voinut sydäntään purkaa. Ja se huojensi merkillisen paljon hänen mieltään.
Niin on laivoja lähellä, Kuni suuret suorsaparvet. Miekotsi tuhannen miestä, Satuloitsi saan urosta, Latoi miehet laivoihinsa, Suoritti sotaurohot, Kuni sotka poikiansa, Tavi lapsensa latovi. Kohenteli purjepuita, Vaate'varpoja varasi, Nosti puuhun purjehia, Vaattehia varpapuihin. Niin on puussa purjehia, Vaattehia varpapuissa, Kuni kummun kuusosia, Tahi mäntyjä mäellä.
Saarnastuolista hän teki kokonaan toisen vaikutuksen kuin äsken alttarilta rovastin rinnalla. Hänen selkänsä oli oiennut, hänen päänsä oli noussut pystyyn, hän oli varma ja itsetietoinen liikkeissään avatessaan kirjoja ja ne sulkiessaan ja tekstit ja rukoukset luettuaan ne pois pannessaan. Pysty tukkatöyhtö, jota hän silloin tällöin kädellään kohenteli, oli kuin kypärän töyhtö.
Ruuan meillä saat syödä jos kuinka hyvän, kuin saada voinet. No, mitäs arvelet?" puheli Herkko ja kohenteli palvelijaneitiä lähelle. "Ei uskoisi kotona tuota Herkkoa, että se täällä on tuommoinen paha verkko. Kotona on tyyni kuin veden kala ja täällä on ihan siipiä vailla", sanoi Sanna Kaisa. Ja muut tytöt nauroivat katketakseen Herkon ilveilyllä. Pekka tunsi olevansa irrallaan.
Mutta piika hyöri ja pyöri kuin tuulessa. Hän kohenteli tulta, lisäsi vähän puuta, kohotti kattilan kantta, mistä sakea höyrypilvi rynkäsi ylös, nosti padasta suuren lihaköntin lautaselle, leikkeli sen pieniksi paloiksi, joista erotteli paraat ja jätteet antoi koiralle. Kateuden henki mieli minut valtaamaan nähdessäni kuinka makean näköiset lihapalat katosivat hurtan luksahteleviin leukoihin.
Hän odotti siinä hievahtamatta, silmänä ja korvana koko mies, niinkuin ainoastaan vanha metsänkävijä voi olla saalistaan väijyessä. Tuli pimeä ja sammui rusko, eikä erottanut enää savua, ainoastaan tulen erotti ja kuuli silloin tällöin paakkujen pamahtelevan, kun se siellä kekäleitä kohenteli. Kerran pari kuului se laulaa hyrähtelevänkin.
Kohenteli jalkojaan ja vuorotellen ristitti niitä, vaan levottomuus lisääntyi. Hänen käytöksensä herätti pian yleistä huomiota ja jotkut huvia etsien tarkastelivat hänen ähkyröimistään. Minäkin silmäsin hänen eleitään, ja se tuotti jonkunlaista tyydytystä. Osaa sitä ihminen nauttia toisen tuskistakin, varsinkin silloin kun itsekin kärsii.
Paistan sinulle nauriit ensin! Mutta kun Reita kohenteli puita saunan uunissa ja puhalsi pois arinalta tuhkan, nauriita siihen kivelle asettaakseen, huudahti hän taas: Ja tämähän on meidän sauna! Täss' on vinoristi ... katsokaa ... tähän se on kiveen hakattu. Saunan sanoi polttamatta jääneen ... isän pyhä sauna, tässä taikojaan teki ja sairaita paranti ... muualla eivät paranneet, sanoi äiti...
Päivän Sana
Muut Etsivät