Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Työ ja toimet tosin vuosien vieriessä vaalensivat vähän tuntemattoman tytön kuvaa, mutta hienonsivat sitä samalla ja saattoivat sen henkisemmäksi. Iisakki tottuikin kuvaan, eikä enää koettanutkaan sitä ajaa pois mielestään. Päinvastoin vuosi vuodelta mielistyi hän yhä enemmän tyttöönsä.
Kreivi ei koettanutkaan antaa hänelle kättä. Kun yöilma puhalsi hänen kasvoihinsa, hengähti hän vielä kerran syvään ja sanoi: "Jumalalle kiitos!" Kuitenkin oli onni, että Zuleika juoksi niin tasaisesti ja oli jo niin usein yöllä kulkenut tien Weissenbachista Lengsfeldiin muuten olisi tämä ratsastus voinut helposti olla viimeinen sekä ratsulle että ratsastajalle.
Ettäkö Niina hänen näkemättänsä teki semmoista, jota tiesi miehensä kieltävän, ja lisäksi vielä koetti pettää häntä. Semmoisessa käytöksessä oli jotakin halpamaista ja huonoa, joka loukkasi hänen ankaraa oikeudentuntoaan. Hän muisteli omaa lapsuuttaan, miten hän olisi paljoa mieluisemmin kärsinyt kovimmankin rangaistuksen, kuin olisi koettanutkaan salata pahantekoansa.
Ei ollut vaatteissanikaan paljon irti revittävää eikä se sitä koettanutkaan. Sillä oli toinen taktiikka. Tultuani kokonaan pois selänteiden suojasta se aikoi tehdä tehtävänsä sen enemmittä mutkitta. Sen tarkoituksena oli nähtävästi sopivan tilaisuuden tullessa temmata syliinsä koko mies ja heittää koppinsa alas.
Kun hän nousi pois lähteäkseen, en koettanutkaan häntä pidättää enkä pyytänyt häntä tulemaan takaisin. Ja kun hän oli mennyt, pakenin taas punaisten vihkojeni luo, jotka olivat auki pöydällä, ja kirjoitin seuraavaa: »Tunnen, että kaikki nyt on lopussa, että olen katkerasti pettynyt, että hän ei rakasta minua ja luulee nyt vuorostaan, että minä en hänestä välitä. Olen ollut melkein kylmäkiskoinen.
Nyt huomattiin miten paljon totta näissä lupauksissa oli sekä ett'ei hän edes koettanutkaan pitää niitä ja tyytymättömäin ennaltaan kylläkin tiheät rivit tihenivät. Vaan Kristiinalla ei ollut aikaa totisempiin ajatuksiin, hän näytti kokonaan sieluineen sydämineen heittäyneen huvin jumalattaren helmoihin.
Hänellä oli kaksi tuntia aikaa. Nuo sanat suhisivat hänen korvissaan. Koneentapaisesti meni hän ulos pihasta ja alkoi käydä eteenpäin, sattuman osoittamaa suuntaa. Mihin pitäisi hänen mennä? Mitä tulisi hänen tehdä? Hän ei koettanutkaan tehdä mitään lopullista päätöstä, sillä hän tiesi ett'ei siitä mitään tulisi. Mutta hän tahtoi sentään tavata Dominiquea.
"Vaan jos ette tulekaan", sanoi rouva. "Kyllä!" sanoi mummo ja pani nutun yllensä, alkaen astua pois. Rouva tiesi jo entiseltä, ett'ei mummoa mitenkään taivuttaa voinut, jos ei hän itsestään mihin myöntynyt eikä siis koettanutkaan häntä pidättää.
Hänen parannuttuaan oli jo aselepo tehty, ja sota oli melkein lopetettu! Mikään ei pidättänyt häntä rientämästä kotiin, ja hän matkusti yöt ja päivät joutuakseen perille niin pian kuin mahdollista. Jos minä olin hengissä, jos minä olin pelastettu, sitä ei hän tiennyt. Hän ei edes koettanutkaan saada sitä tietää, hän tahtoi vaan rientää kaivattua päämäärää kohti.
Ja niin jatkui, heidän kokkomäellä liikkuessaan, penkeille istahtaessaan ja taas ylös hypähtäessään, innostumista ja muistelemista. Mutta muistatteko sitä, mitä hän sanoi: »Kuka on meillä koettanutkaan luoda suomalaista sivistystä?
Päivän Sana
Muut Etsivät