United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ritisten paloi päre rahkossa kiukaalla. Se paloi loppuun. Muutettiin toinen ja mustahtavaa savua kohoeli siitä jo ennestäänkin noesta kiiltäviä katonalaisia kohti. Pari tahi kolme kertaa putosi palanut karsi lattialle, mutta se ei eukkojen harrasta puhetta laisinkaan häirinnyt. Viimein oli sekin päre palanut ja yht'äkkiä vallitsi kuopassa pilkkoisen pimeä.
Herrasväkeä koko joukko. VIRVELI. Sitähän sinne on lapannutkin. Isäntiä ja emäntiä ei ole montaa näkynyt. Eläis Purimon äijä-vainaaja, niin taitaisi talonpojilla olla siellä etusija. Herrat saisivat olla siipiänsä myöden. Mutta kun on kissa kiukaalla, niin hiiret hyppii lattialla. Se on selvä se. KAISA. Jos Tuomas vainaja eläisikin, niin ei olisi näin paljon kurjuutta Purimossa tapahtunut.
Hän hyppää ylös, niin kiireesti, että jo kiukaalla panee kengän jalkahansa, toisen pankolla, veräjällä vasta vyöteleikse. Hän tempaa myös jalon keihäänsä nurkasta ja koettaa voimiansa, vieläkö ne on entisellään: Sylkytteli keihoansa, Sylkytteli, nyrskytteli, Sylen syöksi keihäsvartta Peltohon saviperähän.
Mutta mentyänsä uunin ohi, huomasi hän kissan, joka unisena istui kiukaalla, ja otti hän suuhunsa palan leipää, pureskeli sen pieneksi ja pisti purusen vanhalle Matille, joka kehräten ja rakoisilla silmillä nautitsi mitä oli saanut. Siitä, katsahtaen karmeasti aina, kiipesi hän ylös parvelle, hieraisi kerran vatsaansa, kallistui oljille ja peitti itsensä lämpöisellä kaattuvalla.
Poikia istuu lavitsoilla pitkin seiniä tupakkaa polteskellen. Kiukaalla makaa yksi pojista, ja Mari istuu lesankan vieressä kehräten. Matti. Mitä te, nulikat, täällä teette? Menkää tuonne turulle kuperkeikkaa lyömään! Poika. Todellakin! Lähtekäämme ajelisille! Pojat. Niin, lähdetään. Poika. Minä luen arpaa.
Illalla käy hän levolle sinne, missä hän löytää soveliaan sijan itselleen kiukaalla tai pankolla, kärsivä, jos joku on saanut paremman sijan, ja kärsitty, jos hän itse sen on löytänyt. Jos hän on itse tahi joku muu perheestään kivuloinen, valjastetaan heille vanhan tavan mukaan hevonen ja empimättä viedään heidät lähimmäiseen taloon. Sanomaton köyhyys vallitsee Saarijärveläisiä.
Suo anteeks, luulin lampaaks; se olikin vaan meijän muorin mustapää pässi! Roponen. Sinun puheestasi ei ole haaraa. Susi. Lysti poika tuo Juhana; vetelee kaikki asiat naurunkelkassa. Roponen. Juhana, anna nyt Andrein puhua! Juhana. Nyt siis hiljaa, kuin Hiisan kiukaalla! Roponen. Minä sanon sinulle, että ole vaiti! No, Andrei! Andrei. Kuule sitten!