United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aivan Kirrilän likimäinen naapuri oli Rehkonen, jonka isäntää kutsumme Rehkoseksi. Hän, vaimonsa Pirko ja heidän tyttärensä Kirsti, ovat kysymyksessä olevat henkilöt. Itse Rehkonen oli hyvä-luontoinen, hajamielinen mies, joka ei olisi tahtonut kenenkään mieltä pahoittaa ja sentähden hän koki elää, olla ja tehdä jokaiselle mieliksi. Mutta jota enemmän.
Vaikka Kirrilän vanhukset luulivat tehneensä jalon ja tuntonsa rauhoittavan työn, silloin kun he Martin ajoivat pois kotoa, niin ei tuo tunnon rauha, jonka he luulivat saavuttaneensa, kumminkaan kauvan pysynyt heidän tykönänsä, eikä tuo pois-ajamisen jalous voinut täyttää sitä tyhjää paikkaa, jonka tuo lyhyt ja pian pakeneva tunnon rauha oli jälkeensä jättänyt.
Siihen ei tarvita Kirrilän vanhempain suostumista, silla olethan jo laillisessa ijässä; mutta jos vasten heidän tahtoansa menet naimisiin, niin perinnöttömäksi he kyllä voivat sinun tehdä, sillä laki on siinä asiassa heidän puolellaan", sanoi pastori ikäänkuin uudestaan muistuttaen mihin vaaraan Martti silloin joutuisi. "Oh! Se ei haittaa yhtään, ei vähääkään.
Kirri kiepsahti heti velkamieheen päin ja kysäsi: "teinkö, mies, väärin, kun helpotin yhden päivän kasvun?" Semmoinenhan se Kirri oli! Tuon vähäisen, käsiinsä kiertyneen mammonan vuoksi, katsoivat Kirrilän isäntäväki kaikki ne ihmiset ylön, joilla ei ollut rahoja lainassa, ja niitä, joilla oli vähänkään velkaa, eivät he pitäneet ihmisinäkään.
Eräänä päivänä istuivat Kirrilän vanhukset salissansa, vaipuneina noihin surullisiin ajatuksiinsa. Kaukaan aikaan ei kumpikaan heistä puhunut mitään, sillä kummallakin oli omat synkät ajatuksensa. Vihdoin katkasi Kirri äänettömyyden, sanoen: "Kumma kun ei kaukaan aikaan ole kuulunut mitään Martista, eikä Kolkkilastakaan!
Hänellä oli puhdas, selkeä, luja ja kaunis ääni ja hän oli oppinut paljon nuottien jälkeen laulamaan kansallislauluja; niitä lauloi Aina useinkin nuorison kanssa ollessa, heidän pyynnöstänsä ja heidän huviksensa. Kirrilän Martti kävi usein Kolkkilassa, tyydyttämässä lukuhaluansa, talossa löytyvän kirjaston kirjoilla.
Kirri oli isältään perinyt talon velattomana ja vieläpä valmiita rahojakin. Kirrilän isäntäväki oli niin kitsasta ja visua laatua, että siinä oli työ, tuska, jos he raskivat oikeen syödään.
"Sinä olet oikeassa; tuo, jota ensin pidin suurimpana onnettomuutenamme, onkin, näen mä, oikeen ajateltuna, suurin onnemme, sillä todellakin se edistää meidän toimiamme paljon, sanomattoman paljon", sanoi Katru, myös suuresti lohdutettuna. Kirrilän vanhuksien mielestä oli elämä nyt kaikin puolin niinkuin sen heidän mielestänsä ollakin tuli.
Juuri kun Aina lauloi viimeiset säkeet, tulivat Kirrilän nuoremmat pojat, Esko ja Hannu, saliin. He olivat perineet kaikissa asioissa vanhempiensa mielipiteet, sillä he olivat kaikissa vanhempiensa keskusteluissa kuulemalla osaa ottamassa.