Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hauska oli matka kirkolle jouluaamuna. Virkut olivat hevoset; keveästi luistivat reet sileällä tiellä; kulkuset soivat kimeästi. Metsä molemmin puolin tietä lepäsi pimeässä varjossa; mutta tähdet taivaalla tuikkivat, ja valkoinen lumi tiellä ja tien vieressä valaisi himmeästi kuljettavaa tietä. Samassa jo metsä loppui. Joka akkunasta koko kirkonkylässä näkyi loimuava takkavalkea.
Ja hän hengitti niin kiivaasti, että pelkäsi äänen pettävän, jos vastaisi, kun isä huusi hänelle, että hän valmistaisi teetä, sill'aikaa kun he kävelevät peltoja katselemassa. Ja tule sitten meitä kutsumaan ... me menemme kirkolle päin... Pihaan noustessa risteili harmi mielessä siitä, että isä oli tuonut vieraat sinne niin yht'äkkiä, ja oma tyhmyys ja saamattomuus harmitti toisin vuoroin.
Hän istuu lavitsalla, lähellä akkunata, josta tuontuostakin silmäilee ulos kirkolle päin viepää tietä kohden. Hän odottaa vieraita. Hyväntahtoinen emäntä on täydessä toimessa ja tarkastelee, ovatko kaikki tehtävät valmiit ja järjestyksessä. Maija astui pirttiin, puettuna punaiseen parkkumihameesen, mustaan liiviin ja valkoiseen röijyyn.
Kun kopina alkoi kuulua, ehdittiin vielä, ikkunaan juosten, näkemään, kuinka ajopelit nytkähtävät sillalta alas maantien pehmeään hiekkaan, ja kääntyvätkö ne siitä pappilan koivukujalle, vai jatkavatko matkaansa suoraan kirkolle, jonka ohi maantie vie edelleen pohjoista kohti.
Samaan menoon hiekoitettiin pihakin. Naiset olivat pesseet koko talon. Tarhaan levitti isäntä jostain välysestä löytämiään puolivanhoja olkia. Vappu sai tulla. Pihlajaniemessä oltiin kotona. Vappu tuli iloisesti loistelevan auringon kera. Pihlajaniemen isäntä ja emäntä valmistautuivat kirkolle. Isäntä panee jo hevosta aisoihin.
Kun kirkolle päin ajajat olivat joutuneet siihen paikkaan Ristimäen metsässä, jossa tapaturma oli tapahtunut, seisahtuivat he, ja sill'aikaa, kun kyytipoika kantoi jätetyt kapineet Uotilasta saatuihin kärryihin, katseli pappi ympärilleen, kenties nähdäkseen tuota ihmeellistä haamua, joka yksin näytti tunteneensa salaisen rikoksen.
Hän sanoi seitsemän kertaa lähettäneensä Tiinan Ränniä kohden häntä hakemaan. Itse oli hän "Sokurin" kanssa monta kertaa käynyt kirkolle asti häntä vastaan, mutta turhaan. Sitten oli hän ikkunasta pitänyt vahtia eikä vieläkään sanonut ymmärtävänsä, mitenkä hän oli päässyt kamariin asti ilman hänen huomaamattansa.
Sieltä menin uudelleen rajan yli Wenäen puolelle, ja tulin Weskelyksen kirkolle, joka on Hautavaaran kylän vastassa. Ehkä minä rajan takana kävelin monessa kylässä, niin tapasin kuitenkin vaan muutamia, jotka osasivat vähän laulaa.
Tahi kenties ei Jumala ollut kotona? Kenties oli hän kirkossa?... Niin, nythän oli sunnuntai! Miten tyhmä olinkaan, ajatteli Riikka. Tänään on Jumala kirkossa. Minun täytyy mennä sinne. Oli vielä hyvä matka kirkolle, mutta Riikka astui reippaasti. Hän oli ollut ennen siellä isän ja äidin kanssa jouluaamuna ja silloin oli hänellä ollut sukat ja virsut, mutta nyt oli hän paljo hienompi.
Kyselemällä sain selville heidän lyhyen, jo edeltäpäin ennustetun tarinansa: halla, velkaantuminen, paljon lapsia, vaimo kovin vaivaantunut, sairastunut, kitunut ja kuollut. Nyt pitäisi saada hoidetuksi hautaan, vaan tämä tie on kovin kehnoa. Mitenhän kestänevät laudat kirkolle asti. »Hevonen, mitä sinä siinä hamuat!»
Päivän Sana
Muut Etsivät