Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
ASSESSORI. Olkoonpa vaan; mutta miksi tarvitsee kansan, huomatkaa kansan opettajan lukea kaiken maailman tieteitä, niinkuin ei vähemmänkin oppinut voisi lapsille neuvoa lukemista, kirjoitusta ja hiukan luvunlaskua. ROUVA. Myöntänettehän kuitenkin että niillä, joiden tulee kansan sivistystä kohoittaa, täytyy olla itsellänsä korkeampi sivistys?
"Ettei lähettämäänne kirjoitusta revitty palaisiksi ja senkaltaisena teille lähetetty", kirjoitti hän avosydämisesti, "esti ainoasti se, että tarkemmin mietittyäni pidin parempana sen teille ehjänä antaa. Te palajatte joskus ja silloinpa ihmettelette miten niin kummallista olette voineet määrätä."
Mutta älkää tarkastelko kirjoitusta." "Oi, suuri kiitos!" Ylioppilas otti kirjeen ja luki siitä seuraavan: "Rakas isäni! Anna minun tulla kotiin, sillä täällä kaupungissa on niin ikävä. Minä itken melkein jok'ikinen päivä, sillä minä en tiedä mitä minusta voi tulla. Jos teen mitä tahansa, on kaikki vaan hullusti. Milloin pitää minun olla yhdellä, milloin toisella tavalla.
Suutari näki Pekan lopettavan ja kysyi: Mitä siihen nyt tuli? Muutamata laulua se kerran pyyti, niin sen kirjoitin. Enpä osaa uskoa, etkö liene muuta kirjoittanut. Katso itse, niin uskot kai sitten. Pekka tiesi ettei suutari tuntenut kirjoitusta. Kyllä minä kuulen, kun luet itsekin.
Ylempänä mainittu pastori oli kotonansa pitänyt, joku aika takaperin, vapaehtoista koulua, jossa muun muassa oli kylän nuorukaisille opettanut kirjoitusta ja luvunlaskua. Se oli nostanut semmoisen opinhalun seurakunnan nuorukaisissa, ettei heidän joukossaan kuulunut muutakuin: »2 kertaa 2 on neljä, 7 kertaa 7 on 49», ja »pitääkö tuossa sanassa kirjoittaa kova vai pehmeä 'tee'?» j.n.e.
Kuningas luki kääröstä: "Tämän rannerenkaan otin mukaani maanpakoon lähtiessäni. "Rannerengas, joka on katkaistu keskeltä kirjoitusta, on kerran oleva poikani puhtaan syntyperän todistuksena." "Hänellä on paras todistus kasvoissaan", arveli herttua Guntaris. "Mutta kultainenkin todistuskappale on tallella", vastasi Adalgot, "ainakin Iffa-vanhus antoi puolikkaan siitä mukaani. Tässä se on."
Hän tuntee hyvin kuvernöörin perheen; hänellä oli ollut kirjoitusta tai muuta senlaista heidän konttorissaan ylioppilaaksi tultuansa." "Niin, senlainen tuttavuus!" "Mutta sinä et sopisi sinne, sanoi hän; ja tiedätkö miksi?" "En." "Tahdotko tietää? Sinä laulaisit muka liian paljon omalla nokallasi." "Mitä ... sanoiko hän niin?"
Viimein hän kuitenkin aukaisi kirjeen, josta näki, että kaksi kirjearkkia oli aivan täyteen kirjoitettu vielä huonompaa ja oikein tiheää kirjoitusta. Mikko hymähti itsekseen arvellen, että onpas työtä täksi kevääksi, ennenkuin tuo on selvänä. Tuntui lamauttavalta ruveta sitä ollenkaan lukemaan.
Tuhansien peninkulmien matkan päässä olin uskonut tämän sanoman merelle, ja nyt se oli tässä, veljeni kädessä! Minua värisytti kun sen näin. Minusta se oli vallan kun oma aaveeni, joka näkymättömänä oli kulkenut aavan meren yli kotia ennen minua. Minun veljeni osoitti kirjoitusta. "Hugh," sanoi hän, "olitko oikein selvällä päällä kun kirjoitit nuo sanat?"
Lauseita syntyi sadoittain, mutta mitään yhtenäistä ajatusta, joka olisi kivenkuljetusta koskenut, en voinut niistä saada. Olen sanonut, että toisen laatan kirjoitus oli sitä kirjoitusta, joka luetaan oikealta vasemmalle, ja toinen sitä, joka luetaan eurooppalaisen kirjoituksen tavalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät