Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Tuomittuna perheettömän koturin yksinäiseen elämään minä elän ilottomia päiviä; kuitenkin minä säilytän pyhinä hänen kirjeensä ja kuihtuneen geraaniumi-oksan, tuon saman oksan, jonka hän kerran heitti minulle akkunasta.
Koska hänellä oli ollut hyvin aikaa, ennen postin lähtöä, oli hän palannut takaisin konttoriin vielä kerran silmäilläkseen miestä, ennenkuin hän pani kirjeensä postiin. Kummastuksekseen sai hän tietää, että kirjanpitäjä ei sinä päivänä ollut saapunut pulpettinsa ääreen.
Raskaita ja kovia koettelemuksia oli Herra hänen päällensä pannut kutsuessaan pois hänen rakkaan vaimonsa. Napissut hän oli siitä Herralle, mutta tapahtukoon hänen tahtonsa maassa niinkuin taivaissa. »Herra otti, Herra antoi, kiitetty olkoon Hänen nimensä!» Hän lopetti kirjeensä ja lukitsi sen. Sen tehtyään nousi hän istuimeltaan ja käveli muutamia kertoja tuvan lattian yli.
"Vai niin, oletko löytänyt ja lukenut hänen kirjeensä, Lenore?" kysyi hän minulta niin jääkylmästi kuin suinkin. Minä nyykäytin ääneti päätäni.
Hän oli »niin onnellinen, niin onnellinen!» Hän oli ollut väärässä epäillessään Antin tunteita, luullessaan hänen kylmenneen. Hänellä oli melkein paha omatunto, että oli voinut luulla hänestä niin pahaa, omasta uskollisesta Antistaan. Ja hän lopetti kirjeensä näin: »Voi, voi, kuinka minä sinua hirveästi rakastan! Jää hyvästi, rakas, kulta Anttini!
Vakavasti hän koetti edistyä ja kasvaa ennen kaikkea hyväksi ihmiseksi. Siinä hän toivoi apua rakkaalta Kalleltaan, joka paremmin kuin hän ymmärsi eroittaa hyvän ja pahan. Oli jo myöhäinen yö, ennenkuin hän sai kirjeensä lopetetuksi. Kello kävi kahta. Hän aikoi juuri ruveta riisumaan, kun raskaita askeleita kuului portailta. Hanna säpsähti. Tiesipä hän hyvin, kuka siellä tuli.
FABIO. Jos minusta pidät, niin anna minun nähdä hänen kirjeensä. NARRI. Hyvä herra Fabio, suokaa minun tehdä toinen pyyntö. FABIO. Mitä vaan tahdot. NARRI.
Maistukoon ruokanne, neitokainen! Samaten, herra varusmestari! Luulenpa, että tuo mies miellyttää minua! Neiti. Franziska. Joko majuri taas on poissa? Franziska, luulen nyt jälleen olevani kyllin rauhallinen, että olisin voinut pidättää hänet täällä. Ja minä saatan teidät vieläkin rauhallisemmaksi. Sitä parempi! Hänen kirjeensä, oi, hänen kirjeensä! Jokaiselta riviltä puhui rehellinen, jalo mies.
"Kuka on pakoittanut teitä ottamaan sellaista kovaa askelta?" "Teidän korkeutenne! Se on kirjoitettu tässä kirjeessä, jonka mukana tahdoin Teidän Korkeudellenne lähettää takaisin nämät koristeet. Mutta sitten muistin, ett'ei Teidän Korkeuttanne huvittanut lukea kirjeitä ja että Teidän Korkeutenne on jo seitsemän-toista vuotta sallinut minun lukevan kirjeensä itsellensä.
Onhan se niin luonnollista, ajatteli hän olkapäätään nykäyttäen, tässä kummallisimmassa kaikista maailmoista. Mitäpä siinä olisivat hänen toimenpiteensä auttaneetkaan! Sillä Topi ilmoitti olevansa kuollut jo ennen kuin hänen kirjeensä Johanneksen saavuttaisi. Johannes nukkui yönsä aivan rauhallisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät