Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Ratisten, paukkuen Caesar-patsas suistui mosaiikkilattialle mennen palasiksi. Kultarahoja, rasioita ja papyruskoteloita lensi lattialle. "Voi barbaaria", huusi Cethegus. Unohtaen kaiken hän aikoi syöksyä miekka kädessä kirjastoon. Mutta hän kaatuikin tiedottomana suulleen Jupiter-patsaan juureen. "Kuunnelkaa! Mitä se oli", virkkoi poikamainen ääni.
Tulkaa luokseni kirjastoon, niin hankimme yhdessä itsellemme vakaumuksen Occulta philosophian hullutuksista. Rappeutunut rakennus Aningaisten tullin luona oli koko päivän ollut ikäänkuin asumatonna.
Yksi ainoa ajattelematon sana teidän suustanne on herättävä vihollisemme epäluuloa ja tekevä ijäksi päiväksi kaikki käräjöimisyrityksemme tyhjiksi." "Mutta sitä sanaa minä en lausu", tiuskasin minä vihaisesti. "Saadaanpa nähdä, kuka meistä paremmin taitaa olla puhumatta." Niin sanoen juoksin rappuja ylös ja pakenin kirjastoon.
En milloinkaan ole unhottava hetkeä, jolloin hänen pidätetty tuskansa viimein puhkesi ilmi! Oli kolkko, mieltä masentava talvi-ilta. Isäni oli päivällisen jälkeen vetäytynyt sanomalehtineen kammariinsa. Jo muutaman minuutin kuluttua kuulin hänen kavahtavan ylös; hän heitti oven kovasti kiinni ja syöksi kirjastoon. Peljästyneenä menin hänen perässänsä.
Hän ei ollut likimainkaan niin hajamielinen kuin ylhäällä kirjastossa, ja vaikka hän muutaman kerran kutsui minua äitivainajani nimeltä ja hyvin huolellisesti kysyi ikääni, huomasin kuitenkin kaikesta siitä hänen jo tottuneen minun jäämiseeni. Se rohkasi mieleni jälleen. Hän piti minua yhä edelleen kädestä ja minä saatoin hänet kirjastoon asti, sillä hän oli tottunut juomaan aamukahvinsa siellä.
Mitä ihmeellisin näky kohtasi meitä, kun pääsimme sisään kirjastoon, jonka kaikki ovet olivat avoinna ja jonka korkeita, ihania saleja leppeä kuutamo heikosti valaisi. Pitkissä riveissä, jotka näyttivät loppumattomilta, liiteli salista saliin tuhansia ja yhäkin tuhansia kirjoja, kohteliaasti ja sivistyneesti puhellen keskenään kaikilla maailman kielillä.
Hänen täytyi nyt tunnustaa miten hän oli saanut kirjat käsiinsä, ja siitä hetkestä pääsi hän vapaasti Stobaeus'en kirjastoon. Kohta huomasi Linné kuitenkin, että Upsala oli ainoa oikea paikka niiden lukujen harjoittamiselle, joita hän enin rakasti. Sinne hän läksikin huolimatta vanhan ystävänsä Stobaeus'en mielikarvaudesta.
Synkännäköisenä Teja otti sen ja meni takaisin kirjastoon. "Kootkaa tarkoin kaikki, mitä prefektin epäjumalan sisässä oli. "Kuuletteko? Kaikki! "Kirjoituksetkin ovat otettavat talteen ja vietävät kuninkaalle. "Missä kuningas on?" "Hän lähti Kapitoliumilta roomalaisten ja goottien seuraamana Pyhän Pietarin kirkkoon, missä koko kansa on kokoontunut kiitosjumalanpalvelukseen." "Hyvä on!
Sillä kuta pitemmältä kuluu aikaa siitä, kun lähetin kirjeen, sitä levottomammaksi ja hermostuneemmaksi minä tulen. Kun on mennyt kaksi viikkoa eikä vieläkään vastausta kuulu, ovat päiväni pilalla. Usein laiminlyön mennä kirjastoon enkä voi poistua asunnostani, ennenkuin kirjeenkantaja on tehnyt kierroksensa noin kello kolmen tienoissa.
Jos Helsinkiin jättämäsi kartat jo olet antanut Seuran kirjastoon, niin saan ne sieltä kyllä Elmgrenin kautta, jolle nyt myöskin kirjoitan, mutta jos omaan kätköhösi olet ne vielä jättänyt, niin kirjoita sitte pikimältänsä Elmgrenille, että toimittaisi mainitut kartat tänne tulemaan. Oletkos saanut viimeviikkoista kirjaustani? Siinä unohutin kirjoittaa kartoista.
Päivän Sana
Muut Etsivät