Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Olihan tuo ajamisen oppikin vaunuissa ollut niin helppoa. Ja kuitenkin täytyi hänen tunnustaa itsellensä että oli toista ajaa hevoisia isän vieressä illalla kuutamossa, kuin päivällä istua hänen vieressänsä kirjoittamassa kirjaimia. Kirjaimia! noita ilkeitä vaikeita merkkiä, jotka milloin seisovat pystyssä kuin seipäät, milloin makaavat kuin leikattu otrapelto. Ja sitten lukeminen!
Sen pylväisin oli hakattu kaikenlaisia koristuksia, muun muassa somia turkkilaisia kirjaimia ja eräänlaisia muistovärsyjä. Kevättulva syöksyi sillankin ylitse; Maritza kuohui yli äyräittensä. Kaupungin torit ja kadut olivat yhtenä suurena lokalampena, vaan eihän tätä auttanut ihmetellä, suojaan eli katon alle oli pyrkiminen, vettä satoi kuin "saavista kaataen" vahvasti herkeämättä.
Tohtori jatkoi: Papin tulee kuukausittain kirjoittaa kuninkaalle kaikista pienistä tytöistä täällä maalla, mitenkä he käyttävät itsiänsä ja varsinkin kuinka he lukevat ja kirjoittavat. Jok'ei mitään osaa lähetetään kauas pois täältä suureen kaupunkiin, jossa saa tavata ja piirtää kirjaimia koko päivän, ei ensinkään saa leikkiä.
Ennen kaikkea tulee sinun olla iloinen siitä, että sinulla on Rita. Niin, se on selvä itsestään. Vaan Ritan kanssa minä en ole sukua. Hän ei ole sama kuin sisar. Arveletko niin, Alfred? Aina meillä on ollut kirkkaita kirjaimia nimessä. Olemmehan usein ennenkin siitä puhelleet? Ja sukulaisemme kaikki ovat he yhtä köyhiä. Ja kaikilla meillä on samanlaiset silmät. Onko minullakin ?
Mutta se oli kuni lukittu. Ei siitä lievitystä lähtenyt, sanat olivat vaan kuolleita kirjaimia, joista ei jäänyt muistoon mitään; tuntui se vaan eksyneen toivottomalta haparoimiselta. Silloin hytkähti Antin sydän, että liikahti koko ruumis.
He aavistivat kaikki, että se päivä oli tuleva, ehkä piankin, jolloin viimeinen nimikirjain mahdollisesti olisi oleva toinen kuin nyt ja sykkivin sydämin he alottivat salaperäistä leikkiään terävällä kynäveitsellä. Aina silloin tällöin he heittivät sivulle salaisia silmäyksiä nähdäkseen, tarkastiko sattumalta heitä joku vieras silmä, heidän piirrellessä kirjaimia koivuihin.
Molemmat naiset katselivat kirjan uutta sisältöä isoja, jäykkiä kirjaimia, piirretyt juuri kuin miekan kärjellä. Entä viimeinen lehti! huudahtivat molemmat yhteen ääneen. Tyhjä! Ja miksi ei Isokyröä? Me jouduimme tappiolle. Mutta vasta mitä urhoollisinta vastarintaa tehtyänne, vasta sitten, kun kahdesti olitte ajaneet vihollisen pakosalle ja vallanneet 6 kanuunaa, niinkuin itse olet kertonut...
Eihän me ole otettunakaan, vakuuttivat tytöt, joita tuo kenkien pienuus oli itkettänyt, vaan täytyi nauraakin tuolla variksen typeryydellä. Saisittekin olla juoksentelematta, sanoi Reeta, ja tunnustella aapista ennen kesää. Se jäi kovin vähälle. Kaikkein vähimmän mieleistä oli nyt luku, kun taas oli terveet jalat, jotka kermalla voideltua tulivat entiselleen. Ei tahtonut kirjaimia tuntea.
Minä puristin, että sylki kieltäni kiersi, kun rovastin kanssa kahden miehen tehdä ponnistettiin niitä viimeisiä kirjaimia. Sitte tuli puhemiehen vuoro: ne taas rupesivat tolkussa kahden miehen tehdä jammistamaan niitä lujoituskirjaimia. Pari muuta henkilöä kirjoitti vielä muutaman sanan, luultavasti nimensä siihen kirjaan, ja silloin oli teko tehty, vaiva nähty.
"Jos tärkeämmät toimenne sallisivat teidän seurata näitä vaillinaisia kirjaimia näin kauas joka suittaa tapahtua taikka suittaa olla tapahtumatta, sen mukaan kuin asianhaarat muodostuvat kysytte tietysti, missä tarkoituksessa sepitän tämän kirjeen?
Päivän Sana
Muut Etsivät