Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Ne puolikuluneet rivit, jotka avoimella lehdellä kerta tulin nähneeksi, muistuivat nyt mieleeni, ja minä sanoin: "Entä jos kirjaani tulisi kyynelillä kasteltuja lehtiä?" "Lapseni, lehdet jotka kantavat kyynelten jälkiä, eivät aina ole synkimpiä niistä, joihin silmämme katsovat takaisin," vastasi hän lempeästi, ja tämä johdatti mieleeni, että sama kenties on historiankin lehtien laita.
Hänellä on pyöreät kasvot ja kihara liinatukka. Missien Nettingall'in nuoret ladyt käyvät myöskin tuomiokirkossa. Minä en voi katsoa kirjaani, sillä minun täytyy katsella Miss Shepherd'iä. Kun kööri laulaa, kuulen Miss Shepherd'in. Rukouksissa lausun ajatuksissani Miss Shepherd'in nimen minä sovitan sen kuninkaallisen perheen joukkoon.
Miksi en voisi pistää tällaisia muistiinpanoja kirjaani »Kuninkaita maanpaossa?» Sen luvun lopussa, jossa m.m. puhutaan höystetyistä markkinaleivistä ja jossa Méraut kantaa nuorta prinssiä hartioillansa, kirjoittaisin näin: »Eilen kävin Herbillonin kadulla kuljeskelin Mandén metsissä poikani kanssa. Pääsiäispyhä. Juhlahälinää. Olimme keskellä meluavaa, kuohuvaa väkijoukkoa.
Kun heräsin, istui vakava ja arvokkaalta näyttävä mies, joka, rikkaasta puvusta ja aseista päättäen, epäilemättä oli aatelinen, niinkuin, auki leikatuista takinhioista ja vaipasta arvaten, Espanjalainen, aivan likellä minua ja luki hartaasti yhtä minun kirjaani. Minä en ensiksi liikkunut, vaan katselin häntä ääneti.
Mutta sinä päivänä puuttui viisisataa puntaa kukkarosta, Clisfoldin kopiosta ja minun kirjastani. Kun Clisfoldilta kysyttiin, niin hän rohkeasti vastasi, että olisi katsottava Tregarthenin kirjasta. Minun kirjaani tarkastettiin, ja tuo viidensadan punnan sisäänkirjoitus puuttui." "Kuinka niin, vaikka itse olitte sen siihen kirjoittanut?" kysyi kapteeni.
Me taas puolestamme nostaisimme uunin pois, panisimme nojatuolit nurkkaan, ja äiti voisi viedä tavaransa lastenkamariin, ja niin meillä vihdoinkin olisi vierashuone, jota ei tarvitsisi hävetä." Kuulin kyllä tämän keskustelun, vaikka pienet villikissat luulivat minun aivan vaipuneen saksalaiseen kirjaani, jota selailin.
Hän oli sydämestä rakastunut minuun ja uljasteli minusta; ja kun Agnes kirjeissänsä Doralle kirjoitti muutamia vakavia sanoja siitä ylpeydestä ja osan-otosta, jolla vanhat ystäväni kuulivat maineeni kasvavan ja lukivat kirjaani, niinkuin olisivat kuulleet minun lausuvan sen sisältöä, luki Dora niitä minulle, ilon kyynelet kirkkaissa silmissään, ja sanoi, että minä olin rakas vanha, taitava, kuuluisa poika.
Ikävyys, jörömäisyys ja yksinäisyys oli maanpakoon julistettu. Väki oli hienoa, tavat olivat hienompia. Monasti minä istuin tuolla kuusen latvassa, katsellen nuorten hurjaa iloa, eikä kukaan heistä tiennyt, että minä kirjoitin kirjaani kaikki mitä näin taikka kuulin.
Minä sepittelin ahkerasti kirjaani enkä kuitenkaan sallinut sen estää sanomalehti-velvollisuuksieni säännöllistä täyttämistä; ja se ilmestyi ja saavutti suurta suosiota. Se ylistys, joka soi korvissani, ei huumannut minua, vaikka olin hyvin herkkä tuntemaan sitä ja epäilemättä pidin omaa teostani parempana, kuin kukaan muu.
Meillä oli lehmiä ja sikoja ja kanoja ja tulimme hyvästi aikaan, varsinkin kun Jumala oli niin armollinen ettei meille lapsia lähettänyt." "Kuinka paljon puoti antaa vuodessa miehenne kuoleman jälkeen?" "Te voitte itse parhaiten sitä päättää. Eikö teidän tee mieli katsoa kirjaani ja käydä katselemassa niittyä ja omenapuita? Mutta ne ovat huonosti hoidetut siitä asti kuin hyvä mieheni kuoli."
Päivän Sana
Muut Etsivät