United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Asettuessaan Maijan viereen hän löi rintaansa ja lausui: »Stiiknafuulia!» Ja hän sai poikien hyvän toivon Maijan voitosta horjumaan. Se meni luihin ja ytimiin tuo sana! He katuivat, että olivat yllyttäneet uuteen kilpailuun. Jo näkyvissä ollessa silpasi Maija edelle. Sitä riemua, mikä syntyi poikajoukossa! Jotkut maltittomimmat jo mainitsivat stiiknafuuliaa Maijan kunniaksi.
Nyt heitettiin arpaa, ketkä saisivat ottaa osaa tuohon päättävään kilpailuun. Arpa lankesi neideille Sofie Elmore'lle ja Eva van Arsdel'ille sekä herra Sydney'lle ja minulle. "Neiti Eva van Arsdel", lausui herra Sydney, "teidän täytyy tulla kanssa-pelaajakseni, sillä nähtyämme teidän sekä herra Henderson'in taitavuuden edellisissä pelissä, emme voi antaa teidän pelata samalla puolella."
Korkeamman ratsastusurheilun lait määräsivät, ett'ei kukaan saanut nähdä vastustajansa hepoa eikä kysellä sen vikoja tai ansioita; vasta satuloimakentällä oli, jos muuten tahdottiin noudattaa hyvää tapaa, oikeus katsastaa vastustajiansa. Sen tähden urheilijain uteliaisuus kokoutui kaikki tyyni tähän paikkaan. Tänne kokouduttiin, saadakseen ehkä minuutin verran katsella kilpailuun lähteviä.
Nimismies huusi kumisevalla äänellä, että hevoset, joilla "oli aikomus" ottaa osaa kilpailuun, olivat nyt tuotavat esille tohtorin tutkittaviksi, ja oli niiden sisäänpääsöksi maksettava viisi markkaa kullassa. Vielä kuului hevosen omistajan pitävän "totuuden mukaan tohtorille ilmoittaa hevosensa sukupuoli, ikä, nimi, raasi eli kantalaji ja oliko sillä ennen palkinnoita saatu."
Sitte osotin heille, kuinka nykyjään tuhlataan neljä viidesosaa ihmisten työvoimasta keskinäiseen kilpailuun, kun ei tuottajain välillä ole samaa päämäärää tavottelevaa keskinäistä yhteistoimintaa.
Nuori herra oli ihastunut tähän kilpailuun, ja erittäin siihen, että kone niin loistavalla tavalla tulee voittamaan miehet. Yhä kiihkeämmin imien paperossiansa hän rienteli poikien parvessa koneen ja miesten väliä. Jokin hyvämieli näytti hänet mukaansa temmanneen.
Nyt ei ollut ketään, joka uskalsi lähteä kilpailuun! Ville kehui itseään ja komeili. Hän selitti Maijallekin voittonsa, raukoitteli häviölle jääneitä kilpailijoitaan ja vielä enemmän toisia, jotka eivät olleet uskaltaneet koettaakaan. Ja itseään ylisti. Hän oli poikaa! Mutta se oli hänelle liian pieni arvonimi, se oli niin tavallinen, kerrassaan mitätön.
Mutta yhtäkkiä hän oikaisi itseään ja ylpeän näköisenä ryhdiltään aivan kuin olisi vaatinut tuota poissa olevaa mestaria kilpailuun, hän huusi: »Mutta osaako hän lukea engelskaa?» Poikajoukossa puhkesi hurja naurunrähäkkä ja kuului ilkkuvia huutoja: »Ethän sinä, pyhä veli, itsekään osaa lukea engelskaa!» Santeri kotia tultuaan manaili itsekseen ja viskasi koko lukupuikkovarastonsa uuniin.