Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sinun käskyäsi myöten syydämme heille kohtelijaita kunnianosotuksia kosolta. Se heitä karsii; valtioviisaudessaan osottavat he meille tuskaista kiitollisuutta, tuntevat, että osavinta on paeta, kukaan ei uskalla hievahtaa, he vitkailevat, eivät kuonnu yhdistymään, ja omin päinsä yrittämästä jotakaan uskalijasta askelta estää heitä yhteisyys-henki.
Hänen oli niin sydämmellisen hupaisa olla tyydyttämässä sydänten tarvetta, valamassa lohdutusta suruiseen, voimaa väsyneeseen, iloa ja kiitollisuutta jokaiseen sydämmeen. Niin kulki enkeli halki kristityn maailman. Vaan pakanamaailmaan hän ei voinut mennä.
Hän olisi tahtonut kiittää sillä hänen sydämensä oli täynnä kiitollisuutta ja jotakin muutakin tunnetta, joka oli hänelle niin outo, ettei hän edes tietänyt sille nimeä se oli nimittäin nöyryyttä. Mutta mielenliikutus oli tehnyt hänet niin heikoksi, ettei hän jaksanut lausua sanaakaan. Hän kiitti siis vain silmillään, joista loisti ilo ja onni.
Hän ei ollut iloinen eikä surullinenkaan, mutta hän muisteli usein, että hänen oli kiittäminen Jumalaa mistä, sitä hän ei itselleen selvittänyt, mutta koko hänen sielunsa oli täynnä nöyrää kiitollisuutta.
Hän osoittaa nöyryyttä ja kiitollisuutta rehellisesti ehkä; minä toivon niin mutta hänen asemansa on todella mahtava, ja minä pelkään, että hän kovalla tavalla käyttää tätä valtaansa". Minä sanoin, että hän oli ilkeä koira, ja mieleni oli oikein hyvä, kun tällä hetkellä sain sanoa sitä.
"Kuulkaapa, onko muuten mitään menneistä ajoista, jota mun pitänee asettaa yhteyteen teidän kanssa? Johtuu mieleeni, että äitini kertoi eräästä hengestä hospitaalissa, jonka hyvyydelle hän oli paljon kiitollisuutta velkaa; sillä koska hän oli jättänyt minulle jäähyvästit kapalolapsena ollessani, niin ilmoitti hänelle muuan lastenpiioista minkä nimen olin saanut laitoksessa.
He tunsivat mielessään liikutusta ja kiitollisuutta noita miehiä kohtaan, jotka niin selvästi osoittivat heille luottamustaan ja hyväntahtoisuuttaan. Yrjänä alkoi nyt pakinoida ja kertoi aikoneensa levähtää täällä, kun karhu syöksyi metsästä, ja nyt oli vielä enemmän syytä levätä. Hän kehoitti uusia ystäviään pysähtymään nuotiolle, niin hän auttaisi heitä karhun nylkemisessä.
Aurinko oli juuri nousemaisillaan kauniiden kukkulain yli. Kaste kimalteli pensastoissa. Taivaalla ei ollut ainoatakaan pilven hattaraa. Vihannasta viljavainiosta yksinäinen leivo kohosi ilmaan. Sen laulu herätti toiset linnut. Pari minuutia kului, niin iloiset laulajaiset alkoivat. Kenelm nöyrästi otti hatun päästänsä ja kumartui sydän täynnänsä kunnioitusta ja kiitollisuutta.
Jäät ja lumet lensivät ilmaan; mutta yht'äkkiä herkesi hän työstänsä, ja seisoi hengittämättä, ikäänkuin halvautuneena. "Leo, Konrad! Hei, ystäväni, kuinka jaksatte?" kaikkui syvänteestä ääni, johon Leo riemuhuudolla vastasi. "Hän elää! Suuri Jumala, hän elää!" hän lausui, ja hänen silmänsä loistivat kirkkaasti, kun hän kiitollisuutta täynnänsä loi ne taivasta kohden.
Nuoremman kreivittären koettaessa tukkia haavaa liinallaan, sill'aikaa kuin täti tavaramytyistä etsi haavavoidetta, hän tunsi sydämessään sekä ujoutta että hämminkiä, toiselta puolen sääliä ja kiitollisuutta haavoitettua kohtaan, ja nämät tunteet tekivät nuorukaisen pulskan ulkomuodon ja kauniit kasvot neidon silmissä vieläkin viehättävämmiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät