Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Ah, Leonore, sinäkö se olet!... Minun kaunis pikku tyttö sinä oletkin!" huudahti hän. Hän tarttui molempiin käsiini ja tarkasteli minua kiireestä kantapäähän. Kuinka selittämättömän kiitollisesti sydämeni sykki häntä kohtaan! Kaikissa tieteellisissä suruissaan ja huolissaan huomasi hän kuitenkin minun kaltaiseni pienen mitättömän olennon.
"Ettehän vaan suinkaan minun tähteni tulleet jalkasin? hyvyydestä minua kohtaan?" Maria katsoi kyselevästi ja kiitollisesti häneen. Taas tulivat muutamat hurjat mellastavat veijarit, Juhon vakaa katse sai heidät kuitenkin vaikenemaan ja väistymään tieltä. Hän huomasi sydämmellisellä ilolla kuinka turvallinen Maria oli hänen suojassaan.
Fredrik Barker, joka vaan vaivoin voi ratsastaa aasilla, koska hän oli kipeä ja häntä vaivasi väsymys pitkällisen matkan vaivoista, kohotti päätänsä ja hymyili kiitollisesti toverilleen.
Eerikki luuli tätä merkiksi siitä, että saisi mennä ja kumarsi kaikkein alamaisimmasti kaikkien taiteen parhaiden sääntöjen mukaan. Odota, sanoi hänen majesteettinsa. Muistelen, että kreivi Bertelsköldkin on puhunut puolestasi. Tunnetko kreivi Bertelsköldin? Eerikki kertoi kiitollisesti kreivin häntä kohtaan osoittamasta hyvyydestä.
Ja hän hymyili kiitollisesti kesken kyyneleitään Annalle, joka ystävällisesti taputti häntä olalle, ja oli taas täysin tyytyväinen elämään. Kello kuusi lähdettiin Haapasaareen. Anna olisi mieluummin jäänyt kotiin isänsä luo, joka ei jaksanut tulla mukaan, mutta professori ei tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä. "Tietysti Anna lähtee mukaan. Enkö minä muka isänä saisi määrätä tyttäreni toimia?"
Hovineuvos kuuli rouvansa niiskuttavan, pysähti hevoset ja kysyi, joko nyt näki 25 vuotta toivomansa Oulun. "Näenhän minä nyt sen rakkaan kaupungin", vastasi hän kiitollisesti; "oi jos pian olisimme paikalla." "Minua suuresti iloittaa, että nyt olet niin monivuotisten toivettesi perillä", sanoi hovineuvos. "Katsoppa nyt tarkkaan: tunnetko talotkin?"
Anders katseli häntä kiitollisesti, ja makasi sitten aivan liikkumatta. Kävi niinkuin sairaitten usein käy. Yht'äkkiä virkistyvät ja voimistuvat niinkuin ei heitä mikään vaivaisi; mutta sitten surkastuvat jälleen, vaipuvat uneen, ehkä kuollonkin uneen. Anders makasi ikäänkuin tainnoksissa. Marit istui paikallaan käsi Anders'in kädessä. Näytti kuin ei hän koskaan väsyisi.
Ukko katsahti kiitollisesti Henrikiin ja sanoi ensin ajattelematta mitä sanoi: Niin, niin, kyllä minä jäin ihan yksin, eihän minulla ole muita lapsia. Nyt on minulla emännöitsijä täällä. Ja vähitellen hän rupesi itse ajattelemaan mitä puhui ja tuli yhä enemmän liikutetuksi omista sanoistaan. Ihan yksinhän minä olen.
Hän pani kätensä sen koskeminen tuntui toisenlaiselta, kuin minkään muun käden tuokioksi käsivarrelleni; ja minä tunsin siitä niin suurta huojennusta ja lohdutusta, etten voinut olla sitä huulilleni nostamatta ja kiitollisesti sitä suutelematta. "Käy istumaan", käski Agnes iloisesti. "
Eipä suinkaan; mutta etkö tahtoisi jäädä meille talveksi? Kyllä se, mitä meillä on, riittäisi sinullekin." "Tahtoisitko sitä, Vappu?" virkkoi Pekka katsahtaen toista kiitollisesti silmiin. "Kyllä minä tahtoisin!" "Minä kysyn sitten kotiväeltä, mitä mieltä he ovat", sanoi Pekka. "Tarvitseeko sinun siitä kysyä keltään?" "Kyllä tahdon heidän kanssaan neuvotella; arvelen, että he tarvitsevat minua."
Päivän Sana
Muut Etsivät