Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Rakkautta, sitähän, Jumala paratkoon, on paljo maailmassa, on laimeata ja kiihkeätä, kestävätä ja muotoansa muuttelevaa. Ei rakkaudesta puutetta ei ainakaan, mikäli sitä pidetään yksinomaan tunneasiana. Mutta mitä tunteitten roihuavasta valkeasta, ellei ole ymmärtämystä, syvää, ehjää ja kasvavaa!
Sille laulankin, sentään toista Etsin onnea elämän. Etsin onnea kestävätä, Pysyväistä ja eheätä, Jota rintani kaihoaa, Johon myrskynkin pauhinassa, Elämässä ja kuolemassa Voipi luottaa ja uskaltaa! Oi, ken onnen tuon kaihoomani Antaa voipi mun rintahani? Mihin toivon ja uskallan? Sinä, Herra, vain voit sen, Sinä, Sinuun toivoni kiinnän minä, Sinä olet, jota kaihoan!
Me läksimme näet kaikki kolme niin pian, kuin suinkin ehdimme, Vierimälle. Sula maa taaskin osoitti lähenevää kylvöjen aikaa. Mutta samaa kevätaikaa, jolloin oli ihmisillä elojen istutus käsissä, näytti elämän ja kuoleman Herrakin käyttävän istutuksillensa, kun hän kylvi kirkkotarhan ja taivaan toukoa ja niin luonnollisella keväällä kuvasi ijäti kestävätä kevättä.
Se on niin rikasta, ehyttä ja täysinäistä, vaikka niin vähän kestävätä. Tuulentuvat ovat sille totuuksia, mutta katsoipa aikuinen ihminen mihin päin hyvänsä, niin ei näy hänelle missään täysinäistä iloa. Kaikkialla on vain häviämistä, surua, työtä, tuskaa ja kyyneliä.
Päivän Sana
Muut Etsivät