Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Helteisenä kesäaikana on meillä tapana ajaa hevoset yöksi laitumelle; päiväs-aikaan ne eivät saisi rauhaa kärpäsiltä ja paarmoilta. Viedä hevoset illan suussa laitumelle ja tuoda aamun koittaessa takaisin, se on riemua ja juhlaa kylän pojille.
II:n KOHTAUS. Edellinen, Helli. Tulee juoksujalassa. No terve tullut takasin kaupunkiin. Helli! Heittäytyy kaulaan. Voi kuinka minä olen sinua kesäaikana ikävöinyt. Minä tarvitsen sinua lähelläni. Mikä sinua vaivaa? Tyhjyys rinnassa, kahleet jaloissa! Aili parka! Sinä et ole onnellinen. Kasvosi sen todistavat. En! Etkö rakasta sulhoasi? Katsoo suurin silmin Helliin. Ky yllä!
Jos tahtoo saada käsityksen miten syvälle eurooppalainen sivistys on juurtunut Montevideon sivistyneitten asukkaiden luonteesen, niin ei saa jättää joskus käymättä härkätappeluissa, joita pidetään kesäaikana joka sunnuntai, mikäli ilma myöntää, sitä varten rakennetussa amfiteaatterissa Plaza de Torosilla, kaupungin itälaidalla.
Eivät mehiläisetkään ja kullankarvaiset kuoriaiset poikkea hiljaiseen "Kuuselan" majataloon, yksinään seisoo kuusi keväällä, yksin se jää loistavana kesäaikana; vieläpä syksylläkin sen puku yksinään on suruvaatteiden kaltainen: se on huolipuvussa kirjokoristeellisten puiden tähden, joihin kuolema niiden komeudesta huolimatta huokuu.
Ilma, jota vetten alinomainen liikunta alati pitää puhtaana, säilyttää poutaisimpanakin kesäaikana tämän virran rannoilla vehmauden ja vilppauden, jonka vertaista harvoin tapaa saaremme korkeimmilla kukkuloillakaan.
Rannalta se on jatkettu suoraan yhteyteen talvi-tien kanssa, jota myöten sen aikaa kuin suot ovat jäässä hevosellakin pääsee Ratasmäelle; ja kesäaikana taas kulkevat sitä kaikki ne, jotka jalkaisin pyrkivät näiltä tienoilta rautatielle. Norojen yli on laskettu porraspuut, ja on siis tämä jalka-matka vaaraton, jopa hauskakin vaihteleviin luonnon näyttämöihin nähden.
Mihinkään huvittelemiseen ei ollut meillä isosti aikaa, sillä aamulla varhain mentiin työhön ja illalla kun päästiin olimme siksi väsyneitä, että lepo oli parasta nautittavaa. Kaupungissa oli hiljainen elämä kuten tavallisesti kesäaikana. Ihmisiä ei näkynyt paljon kaduilla, he olivat kai piiloutuneet kesähelteeltä suojaan, kuka kunnekin.
Ja näin kesäaikana sitä tuleekin asunnon puolesta toimeen, kunhan on katosta ja vähän seiniä sateen ja tuulen suojaksi», selitteli eukko. »Montako teillä on lasta?» »Tässähän nämä on kaikki, kahdeksan niitä pitäisi olla.» »Onko teiltä kuollut yhtään?» »Ei. Eihän nuo ole edes kuolevaa sorttia.» »No kuinka te niin? Se on Jumalan tahto, että ne elävät.» »Jos tuo lienee.»
Rautio seisoi ja nikarteli omassa työhuoneessaan ikkuna auki, josta näkyi suuri tasainen pihamaa. Siitä hän poikain avulla oli raivannut kivet ja kannot. Ulompana näkyi metsä, jonka rantaa tie kiemurteli. Se näytti vielä näin kesäaikana, kun se oli ruohistunut, uudelta raiviotieltä. Opettajan silmä kiiti pikaisesti sinne, kun pienen kallion ohi ajoi kärryt.
Päivän Sana
Muut Etsivät