Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Eikä hänen koskaan tarvitsisi esiintyä tämän edessä nöyränä, kurjana ja alastomana. Myöskin Liisalle hän varoi visusti kertomasta mitään rouva Rabbingista. Ehtisihän sen sittenkin! Eikähän hänen ja rouva Rabbingin välillä itse asiassa ollutkaan mitään. Mitä hän olisi kertonut sitten? Ei senvuoksi, ettei hän olisi uskaltanut!
Sinä päivänä, jolloin hän saapui kaupunkiin, hän havaitsi erään haamun valleilla laihan, raantuneen olennon, joka näytti vanhalta hebrealaiselta profeetalta, mutta kiivaalta ja rajulta, palavat silmät yhä tuijottavina, aivoiltansa riivattu. Hänellä oli ainoastaan yksi sana, ainoastaan yksi lause, eikä hän milloinkaan herjennyt tätä kertomasta.
Oma ruokahaluni palasi niinkuin ihmeen kautta. Minä häpeen sitä kertomasta, mutta minä todella luulen, että unhotin Doran vähäksi aikaa. Minä olen vakuutettu, ettei Mr. ja Mrs. Micawber olisi voinut saada hauskempia päivällisiä, vaikka niitä hankkiaksensa olisivat myyneet jonkun sängyn. Traddles nauroi koko ajan melkein yhtä sydämellisesti, kuin hän söi ja teki työtä.
Se oli monivaimoisuuden musta seinä. Ei sen monivaimoisuuden, joka itämailla on luvallinen tapa, vaan sen, jota länsimaissa harjotetaan kenties vielä suuremmassa määrin, vaikka salaa. Ellei puhuja olisi kieltänyt kertomasta sanomalehdissä sanainsa sisältöä, tekisin sen mielelläni.
Johannes oli juuri päässyt kertomasta silloin isänsä viimeisistä, kovista elämänvuosista ja hänen epätoivoisesta taistelustaan Rabbingin miljoonavaltaa vastaan. Mutta oliko sekään rakkautta? Juuri sehän saattoi olla pelkkää sääliä ja surkuttelua. Eikä hänellä ollut mitään keinoa päästä selville siitä. Rouva Rabbing hallitsi täydellisesti häntä varmalla, vakavalla olennollaan.
Acte oli jo lakannut kertomasta, mutta Lygia katseli joukkoon, ikäänkuin etsien jotakin.
Eeva lakkasi kertomasta, mutta sitä en minä huomannut, sillä minä olin niin mietteissäni. Ajatukseni olivat rientäneet kolme vuotta takaperin entisiin onnellisiin aikoihin. Olin Lammin töllissä, jossa näin Annan kauniina ja viehättävänä kuin aamun koi ja lämpimänä sekä kukoistavana kuin kevätpäivä.
Mutta minun ei sovi salata teiltä, että kuulin heidän keskustelunsa, ennenkuin näyttäydyin heille... Siitä keskustelusta pääsin selville, että he ovat jossain suhteessa Stiina-muoriin... Mikä estää näitä vankeja kertomasta siitä muille? Niin, niin, te olette oikeassa!... Laupias taivas ... mitä minun pitää tehdä? Onneton tyttö väänteli tuskissaan käsiään.
Laveaksi kävisi kertoella mitä kaikkia minä tein Lokakuun loppuun asti: 5 venäläistä lotjaa otin kiinni, 150 ruplaa sain rahoissa, 3 laivaa, lastattuina kaikenlaisilla ruokavaroilla; 3 venäläistä minä tapoin, 15 joutui vangiksi, vaikka minun sitten täytyi päästää heidät vapaiksi vasta-tuulen tähden. Kallioin välitse kuljin Trunsöhön 16 peninkulmaa Hästsund'ista, mistä minä lotjat sain; ne lähetin 13 p. Lokakuuta Tukholmaan sekä kirjeen päätirehtöri Lieven'ille ja venäläisiä kirjeitä, jotka Turussa olin saanut haltuuni. Vielä lähetin lupaukseni mukaan K. M:lle kertomuksen niistä venäläisistä rykmenteistä, jotka siihen aikaan olivat Turussa, ja heidän vaatteuksestaan. Itse täytyi minun jäädä sinne, missä olin, saman kuun loppuun asti, vastatuulen tähden. Mainitun kertomuksen lähetin kolmessa eri kuvertissa, mutta samalla päällekirjoituksella, K. M:in oman käskyn mukaan, sillä hän oli sanonut: "Jos te kirjoitatte meille, niin kirjoittakaa kolmessa eri kuvertissa ja varustakaa kaikki meidän päällekirjoituksella. Kaksi kirjettä saattavat he avata kansliassa, mutta ei kolmatta". Vieläpä varoitti hän minua, jos kirjoittaisin Lievenille, kertomasta liian tarkkaan kaikkia seikkoja y. m. Kaikki, mitä muuten Suomessa tapahtui ja havaittiin, piti minun ilmoittaa hänelle. Kun kaiken tämän olin lähettänyt muistossa suurikunniaiselle kuninkaalle Kaarle XII:lle, palasin Kemiöön ja katselin
Moneen kohtaan, mutta semminkin rahaan nähden oli hän antelias. Ja hänellä, joka ennen voittoa kansalais-sodassa oli kaikista onnellisin, ei onni koskaan ollut toimeliaisuutta suurempi; usiat ovatkin epäilleet, oliko hän urhoollisempi vai onnellisempi. Sillä mitä hänen myöhempiin tekoihinsa tulee, en oikein tiedä, estääkö häpiä vai harmi minua enemmän niitä kertomasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät