Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Hän kuolisi nälkään, ja kellarin lukemattomat rotat söisivät hänet puolielävältä, sillä millä hän täällä saattaisi itseään ravita? Luodeilla ja ruudillako? Totta on, että luodeilla hallitsijat ja heidän ylimyksensä hankkivat itselleen elinehdot, mutta syödä niitä suorastaan mahdotonta! Kukaan kuolevainen ei kykene kuvaamaan kreivi-paran tuskaa ja epätoivoa.
Kuitenkaan ei uskaltanut kukaan kysymyksiä tehdä. Kellarin oven edessä makasi Totki, ikäänkuin jatkamassa eilis-illallista virkaansa. Totkin isäntä ei kuitenkaan tuosta leppynyt. Sanaakaan virkkamatta hän sitoi koiransa kahleilla kiinni kellarin-oveen, ja ryhtyi sitten kohta matka-toimiin. Ja nyt Kurjen ukko ei levännyt yötä, ei päivää.
Mutta ei hän huutaisikaan enää ... ei, vaikka kuinka etsisivät. Ja olisi yötäkin puussa... Ja kun oli päässyt se ajatus mieleen, niin ei se tahtonut siitä erota. Puuhun, korkeaan koivuun, joka ulottui yli katonharjan ... ihan oksien suojaan ... siellä olisi hauskempi olo kuin kellarin katolla ja millään katolla. Voi, jos sinne pääsisi!
Kaikille suunnille koko silmänkanto-matkan, näkyi vaan aameja aamien vieressä, jotka katosta riippuvain lamppujen tummassa valossa näyttivät aamimetsältä. Tämän kellarin pinta-ala tekee monta tynnörinalaa ja kiskoitetut käytävät ovat yhteensä yli kahden peninkulman pituiset.
No, Skutenhjelm, sanoi runoilija iloisesti, oletko jo saanut valmiiksi tieteellisen väitöskirjasi merkillisestä vaskikypärästä, joka löydettiin Oxenstjernan kellarin pohjalta?
Kun minulla oli kiire korjata vangittua vastaan tekemäni vääryydet, jatkoi isäntä, lähdin minä avaamaan kellarin ovea, päästäkseni hänet vapauteensa. Ah, armollinen herra, hän ei ollut enää ihminen, hän oli paholainen. Kun otin puheeksi vapauttamisen, sanoi hän että se vaan oli paula, johon häntä tahdottiin houkutella ja että hän ennen lähtemistänsä ulos aikoi asettaa ehtonsa.
Luullen häntä varkaaksi, oli Eerikki käynyt kiinni mieheen, ja kiivaan painiskelun jälkeen, jossa häntä oli sormeen purtu, oli hänen onnistunut sulkea hänet erääseen syrjäkellariin. Varmaan oli hän siellä vielä nytkin. Seurattiin Eerikin opastusta, kellarin ovi avattiin ja kuollut mies löydettiin hirttäytyneenä seinältä riippumasta. Hänet vedettiin päivänvaloon: se oli kapteeni Neptunus Gast.
Lapset olivat jo juosseet kellarin suulle leikkimään, ja nyt kuului Maija Liisa huutavan heitä takaisin. Mutta metsästä päin lähestyi Alli Anteron kanssa toisten huomaamatta.
Mutta mitä minua liikuttavat teidän kysymyksenne?... Mitä yhteyttä minulla on kellarin ja kaiken sen kanssa, mitä siellä on?... Syytetäänkö minua sitten jostakin ... pyydän saada sen tietää... Katson arvolleni sopimattomaksi vastata ainoaankaan kysymykseen sellaisen seuran läsnäollessa kuin nyt tässä huoneessa ... ja minä pyydän saada poistua mahdollisimman pian ... tämä on todellakin kummallista, herra poliisimestari!... Hyvin kummallista, täytyy minun sanoa!
Ystävä tahi vihollinen ovathan he ihmisiä hekin, nuo kolmekymmentä vankia! Ja näin sanottuaan ajoi hän täyttä laukkaa linnaan takaisin. Kaksi miestä lähti hänen mukaansa hänen uskollinen Bånginsa ja rohkea, neuvokas Löfving. Linnanpiha oli niin savun peitossa ja kuumuus niin ankara, että he suurimmalla vaivalla ja mitä suurimman vaaran uhalla pääsivät kellarin ovelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät