Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Vihdoin, toista viikkoa jo kuluttua rouva Ivarssonin viime keskustelusta miehensä kanssa, sanoi hän, kuin tämä istui päivällisen jälkeen keinutuolissa polttaen piippua: No, rakas Otto! Kuinka nyt on rahojen laita? Matkustaako Rudolf vai kuinka? Tietysti hän matkustaa? Kapteeni laski keinutuolin taaksepäin hitaasti ja puhalsi paksun savupilven. Entä laina sitten? Koska sinä sen asian toimitat?
Niin kun silloinkin istui maisteri nytkin kammarissaan keinuen tuossa vanhassa keinutuolissa, jonka käsipuut ja jalakset matami oli purjenuoralla köytöstellyt, ett'ei se niin pahasti narisemaan pääsisi.
Professori istui keinutuolissa ja seurasi tarkkaavasti keskustelua levitetyn sanomalehtensä takaa. Minä en ole koskaan opetellut tanssimaan, sanoi Magna; vanhemmat arvelivat kaiketi, että minulla on muuta hyödyllisempääkin opittavaa. Mutta joulukuusen ympärillä ja heinärukojen päällitse osaan minä kyllä hypähdellä; ja se on tanssia sekin. Villikansoilla on myöskin uhritanssinsa!
Kapteeninrouva tarjosi päivällisherkkujen jäännöksiä, neiti Schneider soitteli ja Witikka huvitti seuraa lukemalla kaskuja pilalehdestä. Professori istui keinutuolissa sikaaria poltellen ja katseli sinisten savukiemurain lävitse Magnan vakavia kasvoja.
Hän loi ystävällisen isänsilmäyksen nuoreen tyttöön, joka istui keinutuolissa perähuoneen pimeimmässä nurkassa, mutta nyt nousi ylös ja jätti huoneen hiljaisin askelin. Minkätähden Gerda meni ulos? kysyi kapteeni rouvaltaan, joka istui lampun ääressä kutomassa sukkaa.
Yksinään olisi Nelma kyllä lähtenyt näkemään seutua ... joskus, muutaman päivän kuluttua. Nyt hän oli väsynyt ja halusi pysytellä kotona. Olisikohan täällä järviä? Kukkelman sanoi, ettei ollut. Ihanko oli totta, ettei missä olisi järviä? Näin he keskustelivat sinä ensimmäisenä iltana. Tunnin keinutuolissa nyykyteltyään Kukkelman sanoi lähtevänsä ostamaan ruokatarpeita.
Sen sijaan tirkisteli hän keinutuolissa, sillä lavalla ei hän nyt voinut kellottaa, ylös seinällä olevaan, koreaan kuvaan... Ja varsinkin somiin postikortteihin, joita Nelma oli kiinnitellyt tuon ison kuvan ympärille tapettiin. Hän ajatteli itsekseen: Nelma, missä sinä olet? Oletko vaarallisessa paikassa?... Jos olen tehnyt sinulle pahaa, niin tahdon sen maksaa.
Kun Hetvi oli viimeiset tavaransa sieltä entisestä kamaristaan ottanut, katsoi hän ovelta sisään ja ovea kiinni painaessaan sanoi: »Siihen hetki heijahtaa, ennenkuin minulla on asiaa tuonne.» Aino oli nyt tullut Kenttään talon ihmiseksi, mutta talon töitä hän ei tehnyt. Päivät päästään hän salin keinutuolissa istui ja virkkaili lakanoittensa ja ikkunaverhojensa laitakoristeita.
Silloin hän hieman säpsähtäen koppasi pöydältä tulitikkulaatikon ja oikein seisaalleen nousten tarjosi tulen herran piippuun, josta herra kiitokseksi nyökäytti päätään ja kasvot palasivat rauhallisiksi. Nyt herra nojasi itsensä keinutuolissa niin selkänojaan kuin tuoli antoi.
Ei, käy nojatuoliin tuohon! Tässä keinutuolissa tahdon minä istua. Rouva Linde. Ja paljon, paljon vanhemmaksi, Nora. Nora. Niin, ehkäpä hiukan vanhemmaksi; pikkuruikkuisen vain; ei ollenkaan paljon. Armas Kristiina-kulta, voitko antaa minulle anteeksi? Rouva Linde. Mitäs tarkoitat, Nora? Rouva Linde. Niin, kolme vuotta takaperin. Nora. Oh, tiesinhän minä sen; luinhan minä sen sanomissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät