Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Anna on niin kaukaista sukua meille, ett'ei hänen miehensä huolisi vaikka menisin minä kuperkeikkaa kymmenen kertaa, varsinkin kun Anna pääsee meitä kiittelemään hänen edessänsä. Vielä lisäksi, Annan palvelus, joka on meille hyvä apu näin ahtaina aikoina, menisi meiltä ilman minkäänlaista korvausta.
Näin sanoessaan Heikki tunsi hämärästi joka sanalla haavoittavansa kaukaista kotitaloa siellä muistojen maailmassa. Hän puhui Antille, ja kotoinen kuva piti samalla häntä luonaan. Sanojensa välillä hän ennätti olla siellä, kuulla isän jotakin puhuvan ja nähdä hänen panevan lakin päähänsä ulos mennäkseen.
Mutta hänen tuumiessaan siinä metsän reunassa, tuli muuan talonpoika ajaen pitkin tietä hiljalleen kylästä päin. Salamana välähti hänessä ajatus, että tässä kenties avautuisi hyvä tilaisuus pikemmin päästä koko seudulta ja siten tulla lähemmä matkan päämaalia, tuota kaukaista rautatienasemaa.
He olivat ehkä kyllä sangen kaukaista sukua Valdemarsborg'iin, mutta he tunnustivat sangen mielellänsä sukulaisuutensa. Itse rovasti Nisker'kin Utsugnan pitäjästä, joka oli naimisissa erään naisen kanssa, joka huomattiin olevan erään naispuolisen, kreivi vainajan rouvan, orpanan tytär oli saapunut, uuteen kauhtanaan puettuna, joka oli ostettu tätä tilaisuutta varten.
Mutta tämä oli niin kaukaista ja koko keskustelu niin tehdyn väkinäistä ja kuivaa, että se ei saanut kuulijoissa mitään mieluisuutta vireille.
Niin, paitsi sitä, mitä luin, kirjoittaa hän minulle vielä, että hänellä on ollut uusia rettelöitä sensorin kanssa ja että hän on saanut vihiä siitä, että häntä vastaan on voimia liikkeellä, joista hän ei vielä voi eikä tahdo sanoa, mistä päin ne uhkaavat, mutta että hänellä kyllä on omat aavistuksensa. Ei sekään Anteroa huvittanut. Hän kuunteli sitä niinkuin kaukaista, hänelle kuulumatonta asiaa.
Laine kuohuu laineen perästä, pursi nousee ja laskee, ja Anna tuossa asemassaan, purje ja koko etupuoli venhettä ne kiinnittyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, samaksi olennoksi, jota minä johdan ja vien tuonne siintävän ulapan perille kohti jotain kaukaista kalliosaarta tai valkoiselle paistavaa merimerkkiä pitkän etäisen niemen nenässä. Joskus särkyy iso laine kokkaan ja pirskahtaa perään saakka.
Tämä ei millään lailla vaikuttanut heidän jokapäiväiseen elämäänsä: tuo oli kaikki vielä kaukaista eikä tarpeeksi käsinkoskettavaa. Mutta aavistus siitä, mikä oli tulossa, pelko ja sanomaton tuska valloitti heidät.
Ylös, lähemmäs aurinkoa pyrkien nousee ihmiskunta raakuuden yöstä sivistyksen päiväpaisteeseen, laskeutuaksensa taas kaukaista alkukohtaansa kohden avaruuden etäisimpiin seutuihin. Tämä oli tietysti äärimmäisyyksiä tavotteleva katsantokanta, mutta muistan vakavia miehiä tuttavieni joukosta, jotka lausuivat jotenkin samanlaisia mietteitä puhuessaan ajan merkeistä.
Jo varhain ennen päivännousua olivat Pekka, Matti ja Antti vakoilemassa. Muurin luona ja järven länsirannalla olivat kaatuneiden ruumiit paikoillaan, mutta ei ruotsalaisista enempää kuin tanskalaisistakaan näkynyt vilahdustakaan; koko seutu oli kuin autio. Etelästä päin kuitenkin kuului kaukaista hälinää, jonka vuoksi vakoilijat piiloutuivat metsään.
Päivän Sana
Muut Etsivät