Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Se tieto toi minulle uutta tuskaa ja kauhistusta. Kaikki menneet ajat ja muinaiset muistot aukesiwat nyt yhtähaawaa silmieni eteen. Nyt wasta huomasin, mitä olin tehnyt ja mihin olin ankaran kunnianhimon antanut itseni saattaa.
Onko Burmeisterilla valta meidän alamaistemme yli ja eikö tuota noita-akkaa pitäisi polttaa? Eamus! Eamus! Flaschendorff. Haamus! Haamus! Sielt' saa maksu. Anna, myöhemmin Gerbert. Tässä on avain ... hänen täytyy se saada, koska hän sitä on pyytänyt... Mutta jos olisi hänellä petos mielessä?... jos... Haa! kauhistusta!... Vaan ei!
Sillä Allanin uhkaukset olivat ajaneet pois hänen omat klanilaisensa, ja kaikki muut olivat jo ennemmin painuneet eteenpäin, likemmäksi järven rantaa levittäen hälinää ja kauhistusta ja sekamelskaa ja jättäen ainoastaan kuolleet sekä kuolemaisillaan olevat jäljelle.
Ei pienintäkään! Haa! Suonissani jäähtyy vereni! Hän ompi jumalaloin pakana! Rinnoilla pakanan mä lepäsin! LALLI. Niin olen sua ikävöinnyt Kerttu, Kuin kevät-yönä luonto ikävöitsee Auringon nousemista. Hartaasti Nyt pilvein pitäjätä väkevää Mä kiitän tästä ilohetkestä! Hän pilvein pitäjätä kiittelee! Voi kauhistusta!
Minä en huomannut itsessäni mitään pelkoa, ainoastaan suurta inhoa ja kauhistusta. Minä menin tieheni eikä hän kääntänyt päätänsäkään. Vasta kotiin tultuani, tulin minä yö-pesijöitä ajatelleeksi ja silloin minua suuresti rupesi peloittamaan, sen minä suoraan tunnustan; eikä mikään maailmassa silloin olisi voinut pakoittaa minua käymään samaa tietä takaisin.
"Niin, minä olin jo perikadon partaalla, Helena," huokasi hän; "mutta en milloinkaan tule unohtamaan sitä kauhistusta, joka valtasi minun, kun hän hakkasi ristin." "Se oli Jumala, joka kutsui sinua, Christian," sanoi Helena, "Jesuksen olkoon kiitos siitä että taisit kuulla häntä!" Vielä nukkui lapsi terveyden turvallista unta, ja uskolliset vartijat istuivat vuoteen vieressä.
Mahdoton on kuvailla mimmoisen vaikutuksen minuun teki tuo kansanlaulu hirsipuusta, juuri hirsipuun ansainneitten laulamana. Heidän totiset muotonsa, raikkaat äänensä, surumielinen lausunto sanoille, muutoinkin jo huomiota vetäville, kaikki tuo synnytti minussa jonkinlaista runollista kauhistusta.
Kuitenkin huoahti nuoren rakastavan sydän usein nimen Valdemar, ja kuvitteli tämän kauhistusta hänen ennen-aikaisesta kuolemastansa. Hiljainen sisällinen ääni kuiskasi hänelle kuitenkin, että, vaikka kuolema oli tuhatta kertaa häväistystä parempi, hänen ei sentään pitäisi sitä jouduttaa, ennenkun hän olisi niin likellä häväistyksen syvyyttä, ettei hänellä olisi mitään muuta keinoa sitä välttää.
Mutta kun hän oli jäänyt yksin, kaikui hänelle usein korviin tuo ompelijan kysymys: »niin, että mihinkä sitten joutuisitte?» Eräänä yönä hän näki kummallisen unen. Hän oli kuolleiden valtakunnassa; pimeätä ympärillä ja kauhistusta; koko ilma oli täynnä huokauksia ja tuskaa ääretöntä, loppumatonta. Mitä kauvemmaksi hän kulki, sitä suurempi oli henkien ahdistus.
Kolmevuotinen lepo ei ollut häntä niin paljon vahvistanut, että olisi voinut kuulla miehensä nimeä lausuttavan, tahi olla läsnä kun kuolettavan tuskan ja kauhun viimeisistä ajoista muistutettiin, kauhistusta osoittamatta kasvoissaan ja käytöksessään. Trudaine näytti tulevan murheelliseksi, vaan ei kummastuvan siitä mitä hän huomasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät