Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Maisu seisoi ulkona voutitalokkaan Katriinan kanssa ja vakuutti uhoa täynnä: "Se vasta on minulle oikein mieleen, että sinä ensimmäiseksi toit keittoa; se tietää hyvää. Se, jolta tämmöisessä tapauksessa saa ensimmäisen suupalan nauttiaksensa, se myös mutta minä en sano sen enempää, eikä siihen käräjäin-käyntiä tarvita. Tule sinä vaan taas ehtoolla meille, ja sinun täytyy olla se, joka hänelle tänäpänä sanot hyvää yötä, ja sinun pitää sanomasi kolme kertaa hyvää yötä, sitte siitä seuraa vieläkin enemmän. Mutta mitäs tää on? Hiljaa! Niin, eipä mailman päivinä, mitä minä nyt kuulen! Niin se on, hän tekee työtä, nyt jo, tänäpäivä jo! Se maar on se mies, ei kukaan häntä ymmärrä, ja kuitenkin minä olen hänen nähnyt lapsuudestaan saakka; hänellä kyllä on aina päänsä, jota ei kääntymään saa, mutta hyvä sydän hänellä on.
Mutta hänen silmänsä usein pettivät ja silloin täytyi Katriinan lukea hänelle näitä kirjoja, joista hän itse ei ymmärtänyt sanaakaan. Joskus hän tahtoi vaihtaa Darwinin ja Stuart Millin johonkin hartauskirjaan; mutta silloin vanhus suuttui. »
Vihdoin tarttui Knut lasiinsa ja sanoi: »Niin, nyt me, isä ja minä, tahdomme kiittää sinua, Katriina, kaikista näistä vuosista, joina sinä olet meille molemmille hoitanut vierasta taloa niin hyvin. Nythän se kohta tulee sinun omaksesi » Mutta silloin oli Katriinan vastustusvoima lopussa.
Viereisessä huoneessa tapasi Kornelia Katriinan. »Jumala teitä siunatkoon, kuin käytte häntä katsomassa», sanoi tämä. »Hänellä on niin vaikea olla, ja mitä minusta on hänelle.» Kornelia istui; hän tunsi tarvitsevansa olla ystävällinen tätä naista kohtaan, jota hän kerran oli tuominnut niin ankarasti.
Voutitalokkaan Katriina avasi tuvan oven ja käski säädyllisesti Lentsiä menemään edellä. Tuvassa oli lämmin ja suloinen olla. Katriinan oli oikein hyvin mieleen, kun Lents teeskentelemättä sanoi ei ajatelleensa eikä tietäneensä, että Katriinan täällä asuttiin. Hänestä oli hauskaa, että hän sattumalta oli tänne tullut.
Vanha kylätuomaritar myös kysyi Maisun perään, ja Lents kertoi tavanneensa hänen Maisun rahantarjouksesta hän tietysti oli ääneti , ja niinikään hän kertoi Katriinan avuliaisuudesta, jota hän kaikkia kohtaan osoitti, ja kuinka hänen teki mielensä kasvattia. Tätä kaikkea Lents osaavasti kertoi.
Vihdoin Annikin tuli. "Eikö sinua haluttaisi ruoka?" kysyi hän. "Ei minua maita. Mistä minun hattuni on tänne tullut?" "Faller toi sen. Sinä kaiketi panit Fallerin häikistelemään hattuasi minulle?". "Minkätähden niin? Tuuli sen päästäni vei". Lents nyt lyhyesti kertoi tavanneensa voutitalokkaan Katriinan.
Olihan tuo valoinen, lämmin päivä laskenut häneltä, samoin kuin juhannuksen aurinko tänään jo oli metsän taakse piiloutunut. No, Matti, mitäs Himmolan Kustaasta ja Katriinasta sitten tuli, kysyin hetkisen kuluttua. Niin kävi kuin ennustinkin; Kustaa vietteli Katriinan ja oli jo jättää hänet. Mutta Himmolan isäntä kuoli ja kahdessa vuodessa oli pojalta talo mennyt.
Kyllähän Kustaa sitten Katriinan nai, ja taisikin onneksi olla, ett'en minä häntä saanut, sillä niin ne jo alusta kuuluivat eläneen kuin kissa ja koira. Kustaa muutti sitten kaupunkiin ja rupesi siellä "muurmanniksi", sillä Himmolan 5:sta hevosesta jäi hänelle yksi jäljelle. Sanotaan hänen nikkaroineenkin ja huonompia maalaustöitäkin tehneen.
"Hyvää ehtoota, Lents!" kuului ääni huutavan; se oli voutitalokkaan Katriinan ääni. "Mitä sinä siellä tähän aikaan teet?" "Minä olen ollut Maisun tykönä; meidän tyttö on pitänyt hänelle seuraa, ettei hän olisi niin yksinänsä. Hän onkin niin vanha ihminen ja pelko. Mutta minä en ollenkaan pelkäisi, vaikka äitisi palaisikin takasin. Hyvää yötä, Lents! hyvää yötä! hyvää yötä! "Hyvää yötä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät