Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Mutta kun tunsi, että Antti on jo pääpiirteet kertonut, niin katkasi Antin puheen ja herttaisesti lausui: Sellainen se on maailma, sellainen se on meille kaikille maailma, jossa meidän täytyy rypeä. Mutta meidän sielumme voipi kohota korkeamalle kaikesta tästä ja silloin tuo roska ja kurjuus ei suuresti paina meidän mieltämme, me voimme kotkan siivillä kohota ylemmäksi kaikkea tätä.
Hän katkasi kukan, tarkasti sen ja ilmotti sen nimen sekä kysyi: "Tiedättekö mihin luokkaan tämä kuuluu?" "En", kielsin vienosti. Hän alkoi selittää: "Tämä kuuluu... Katsokaahan miten moniheteinen tämä ensiksi on", käänsi hän puheen, alkaen availla kukan teriötä. Longottauduin silloin aivan hänen viereensä, kukkaa hänen kanssaan tarkastamaan.
Olavista tuntui niinkuin hän olisi ollut tulta täynnä, tulta joka yhä vain paisui ja jännittyi, mikäli sitä singahteli kirveenterän kautta ulos. Hän otti kuin kunnianasiakseen katkaista aina yhdellä iskulla oksan, olipa se suuri taikka pieni. Ja katkasi, ja innostui ja riemastui yhä enemmän. »Tätä tässä minä ajattelen alushirreksi», puheli hän taasen. »Pitäisi siitä tulla!»
Nehljudof ajatteli vielä sitäkin, että vaikka vähän säälittikin lähteä nyt ennenkuin oli ennättänyt täysin nauttia rakkaudesta häneen, oli lähtemisen pakko siitä syystä hyödyllinen, että se kerrassaan katkasi suhteet, joita olisi ollut vaikea ylläpitää.
Eräänä pyhä-iltana istui Kirri vaimonsa, Katrun, kanssa kahden kahtasiaan omassa tuvassaan. He eivät puhuneet hyvään aikaan mitään, sillä kummallakin näytti olevan jotain miettimistä. Vihdoin katkasi Kirri äänettömyyden ja alkoi puhua. "Saisipa Marttikin jo ruveta toisen kerran katselemaan itsellensä vaimoa, sillä laillinen leski-aikansa on jo kaikki.
Eräänä päivänä istuivat Kirrilän vanhukset salissansa, vaipuneina noihin surullisiin ajatuksiinsa. Kaukaan aikaan ei kumpikaan heistä puhunut mitään, sillä kummallakin oli omat synkät ajatuksensa. Vihdoin katkasi Kirri äänettömyyden, sanoen: "Kumma kun ei kaukaan aikaan ole kuulunut mitään Martista, eikä Kolkkilastakaan!
Ensin repäsi hän kuitenkin lehden taskukirjastaan, kirjoitti siihen, että oli päättänyt korpraalin avulla takaa ajaa ryöväreitä, ilmoitti, mihin suuntaan muiden olisi meneminen ja kiinnitti paperin pieneen puuhun vuorenloukossa. Mutta huomauttaaksensa niitä, jotka sitä paikkaa lähestyivät, katkasi hän nuoren puun, karsi siltä oksat, pisti ne maahan kallion viereen ja pani siihen ruohoturpeen.
"Lüttich! muista Lüttich'iä!" kiljasi neljäs ja katkasi hänen kätensä nuijan-iskulla. Ensimäinen tuli takaisin kantaen kädessään raskasta miekkaansa. Hän halkaisi herttuan pään huudahtaen: "Gent!" Herttua kaatui ja kieri jäätyneen lammikon rannalle. Campobasso lähestyi häntä: "Sinä olet lyönyt minua vasten silmiä! nyt on minun vuoroni, onpa niinkin!"
Nämät rohkaisivat vielä mielensä ja taistelivat suurella kunnialla. Eversti oli kaatunut, mutta elihän Wrangel vielä. Hänen puolestaan he tahtoivat elää ja kuolla. Kyllä tosin. Mutta nyt suhisi ilmassa hehkuva kuula ja katkasi kenraalin oikean käsivarren.
Parin viikon päästä ei minua ole enään." Tässä katkasi haikea itku ja valitus Evan puheen. Hän odotti hetken ja jatkoi sitten heikolla äänellään: "Minä tahdon kertoa teille, että on olemassa ihana suloinen maailma, jossa Jesus asuu. Minä menen nyt sinne, mutta te voitte myöskin päästä sinne. Se on luotu kutakin varten.
Päivän Sana
Muut Etsivät