Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Nämä hämmästyivät oitis, seisoivat äänettöminä, kuroittaen kaulaansa, eivätkä vielä tahtoneet uskoa silmiänsä. Se oli oikea lilja. Se oli ainakin kuninkaan sormus. Juhlallisella ja riemuitsevalla äänellä kondottieri jatkoi: "Jos joskus kohtaat yhtäläisen kapineen jonkun toisen sormessa, olkoon hän kohta ystäväsi, veljesi... Eivätkö ne ole Hänen Kaikkein Kristillisimmän Majesteettinsa omat sanat?"
Onni jos olisi sen hänelle potkaissut, useinhan niitä pudotettiin. Herrasväkeä kun tuli vastaan, hän arveli: »noilla varmaankin olisi taskussaan mutta otapas sieltä». Mihin hänen silmänsä vaan tarttuivat kotonakin, täytyi hänen kohta mielessään laskea sen kapineen arvoa rahassa. Eihän niitä paljon ollutkaan, huonekaluja muutamia ja pitovaatteita.
"Ottakaa ne", vastasin minä lyhyesti, katsomatta ylös. Luulinhan heidän jokaisesta sanastani kuulevan kuinka pelkuri sydämeni sykki. "Hän otti varovaisesti toiset helmet kädestäni, ja nyt näin minä edessäni seisovan ruskeahattuisen herran ottavan taskustansa vähän kiiltävän virkatun kapineen. "Katso, tässä, lapseni!" sanoi hän laskien viisi suurta ympyräistä kiiltävää hopea-palaista käteeni.
Onnenmantelin joulupuurosta sai setä Lasse ja näytti yhtä tyytyväiseltä ja iloiselta saadessaan tämän »kauniin kapineen», kuin aikoinaan saadessaan tuon kuuluisan yhden markan setelin, jonka herra J. Kr. Svanljung Vaasasta oli lähettänyt hänelle, kuten hänen toisillekin kunnioitettaville tovereilleen heidän virasta erotessaan, tulojen lisäksi.
Ainoa seuraus Lovisan esteistä oli, että Erland oli ensin hiukan hapan ja pakoitti hänet sitten yhtymään samaan tyytyväisyyteen ja ihmettelyyn. Hyvin pian Lovisa herkesikin vastustelemasta häntä. Kun hän tuli kotiin puoliselle ja näytti hänelle jonkun pienen kapineen, jonka hän oli ostanut koristamaan suojaansa, ei hän hennonut haihduttaa tyytyväistä hymyilyä hänen huuliltaan.
Silloin ymmärsin, että se, mitä hain, oli jollakin henkilöllä läheisyydessäni, ja samassa te tulitte sisään. Mutta aarre ei ollut mukananne; se oli Vaasassa. Kas siinä syy, miksi olen teitä seurannut ja palvellut teitä ja hankkinut teille kuormittain kultaa. Nyt vaadin palkkani. Kuinka minä köyhä mies voisin omistaa niin mahtavan kapineen? kuiskasi Larsson.
Hän kun juoksi kiireessään ja hoki "hukupora, hukupora", ja tunsi syvän veden käyvän ruumiiseensa, niin pääsi häneltä väkiselläkin parahdus "huh!" ja samassa myöskin "hupsis", jonka hän piti nyt lainattavan kapineen nimenä. Ja niin juoksi hän yhä edellensä ja hoki nyt "hupsis, hupsis", ja kun tuli perille, niin ei sellaista kapinetta tietty löytyvänkään, ja niin muodoin ei voitu lainatakkaan.
On on ollut, jatkoi kreivi hämmennyksissään ja katkonaisesti. Tiedättekö, hyvä tohtori minä satuin kadottamaan jotakin vähäpätöisen kapineen joka ei ole kupariäyrin arvoinen erään isävainajaltani saamani muiston. Semmoinen suututtaa, ja mutta sanokaa: eihän kestäne kauan, ennenkuin saan näköni jälleen? Kuuletteko, tohtori: minun täytyy saada näköni jälleen, ja saada se pian, pian, sanon minä.
Yhtäkkiä hän otti tämän kapineen ei hän nyt enää muistanut mikä kapine se oikein oli, vaan ainoastaan, että se oli hyvin rakas hänelle, otti sen taskustaan, pysähtyi ja nojautui kaidepuita vasten katsellen alas veteen, joka oli korkeimmillaan ja siinä kohden sylen syvyinen. Hän otti tuon esineen peukalon ja etusormen väliin ja piteli sitä ulkopuolella kaidepuita veden yläpuolella.
Mitä kuuluu? Häh? Ka... Tää Mimmi Paavaliinapahan tää tässä siitäkin Kapineen hullusta pojasta puhui... Jotta se vaan se asia vetää hullunkin miehen vaimon verkkoon... Löpistään... Turhia nurutaan, Pekka Hakseli. Jaa-a!... Viisi niitä oli. Löpisevät... Löpisevät nää tämän ajan viisaat ja ... maallisia kirjoja lukevat, mutta syvä raamatun tieto heiltä puuttuu... Löpisevät vain.
Päivän Sana
Muut Etsivät