Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Huolimatta kilpailijoistaan, jotka läähättäen menivät heistä edelle, juoksivat he ruumis eteenpäin vähän kallellaan, pää pystyssä kyynärvarsi rintaluuta vasten painettuna ja kalvoiset vähän eteenpäin käännettyinä. He olivat avojaloin. Kantapäänsä eivät koskaan käyneet maahan, vaan antoivat heille tarpeellisen kimpeyden pitkittämään heidän kerta saatua nopeuttansa.
Ensimäisenä rouva Leontina täydessä loistoasussaan, suuren maailman naisena. Jäljestä hänen kaksi ystäväänsä: pieni mustasilmäinen olento, tavattoman vilkas, Dalmatiasta kotoisin, ja rehevä, hieman teeskentelevä, valkoverinen wienitär. Upseerit kolauttivat kantapäänsä yhteen ja kumarsivat juhlallisen kohteliaasti silmät kuin tikun nenässä. Esittely: Rouva Leontina v.
Tules tänne, rakas pikku Helene, että täti saa sinua puristaa! Ja hän todella kumartui alas ja painoi Helenan molemmin käsin syliinsä ja suuteli kasvoihin ja kaulaan ja suuhun, ja puristi vastaansa niin että teki kipeätä. Georgin leikkisä isä teki piloilla kohteliaan kumarruksen Helenalle, harppasi jaloillaan, löi kantapäänsä yhteen ja suuteli kädelle.
Jos sanotussa syytöksessä nähdään olevan perää», lisäsi herttua purren hammasta ja iskien kantapäänsä permantoon, »mikäs sitten meitä estäisi koska valta on nyt meidän käsissämme ryhtymästä semmoisiin keinoihin, jotka lopullisesti tukkeisivat itse valtalähteen, josta kaikki nuo pahat vähä väliä ovat tulvailleet ylitsemme?»
Särkeä tahtoi hän kaiken tuon niin hempeän, ärsyttävän ja poroporvarillisen onnellisuuden, polkea muruiksi alle pienen kantapäänsä tai anastaa itselleen! Niin hän oli alkanut hiljakseen ja salassa keimailla Antille, vaikka huonolla menestyksellä. Antti ei ollut ollenkaan huomannut hänen keimailuaan!
Satoja ajatuksia lensi tällä hetkellä päänsä läpi. Miksi ei tullut suuri jalka musertamaan kärsivää ihmisraukkaa kantapäänsä alle, niinkuin Ellen oli tehnyt hiirelle, joka oli purtu puolikuolleeksi? Ja miksi ei tohtori voinut antaa hänen isäparalleen ainoastaan muutamia pisaroita kaikkein väkevintä...? Tohtori seisoi hänen vieressänsä.
Samassa astui sisälle kenraali itse. Hannes kavahti pystyyn, löi joustavasti kantapäänsä yhteen ja meni sitten Pietarin ratsukaartin ylimysten malliin jäykässä kumarrusasennossa kenraalia vastaan, joka oli ojentanut hänelle kätensä. Tervehdys onnistui odottamattoman hyvin.
Käännetäänpäs mahalleen! ehdotti Esa. No, suostui toinen. Sammakko käännettiin ja Esa myönsi: Ei se mahallaan ole niin lysti! Viimein jättivät he pikku eläimen rauhaan. Otto suinasi taas kantapäänsä, mutta ei voinut sitä tehdessäänkään vapautua asiasta, johon oli syventynyt. Jalka kohona hän kehui: Mutta jos olisi hyvin iso sammakko, niin se tohtisi tulla vaikka ihmisen päälle.
Ja hän kohotti herttuan verisen pään yli rautaan puetun kantapäänsä. Mutta Villon kiirehti paikalle ja sanoi: "Malttakaa! ei ole tapana lyödä vihollista, joka jo makaa maassa! Minä kiellän teitä Ranskanmaan nimessä!" Samana iltana Campobasso näki herttuan narrin tulevan hänen puheillensa. "Teidän Ylhäisyytenne, minulla ei enää ole isäntää, ettekö tahtoisi ottaa minua luoksenne?"
Minä en ota häntä vastaan. Seisokoon siellä, kunnes menee. Kamreeri aikoi painaa oven kiinni, kun näki saliin tulevan pikku poikansa, menossa ulos, tervehtivän vierasta, iskevän kantapäänsä yhteen ja kumartavan, niinkuin hänet oli opetettu. Haluatteko tavata isääni? Minut on jo ilmoitettu, luulen. Vai niin, hän tulee kai pian, tehkää hyvin ja istukaa. Poika kuului menevän.
Päivän Sana
Muut Etsivät