United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mustapeikko osoitti pohjoiseen, jäätehinen oli tuntevinaan ilmassa kahvin hajua, ja otti muutamia reippaita askeleita, mutta eksyi lumipyryyn ja joutui keskelle Pohjanlahtea. Meri oli kyllä jäässä, mutta mikä jää semmoista hirmua kannatti. Jäätehinen soksahti veteen, ja nyt olisi kummikalossit kyllä olleet tarpeen.
Hän selitti laajasti asiansa, näytti liikkeen tilan, kukaties kuinka monennen kerran, ja osoitti numeroilla, että liike itsessään kyllä kannatti, että sitä oli jatkettava ja että pankki kyllä pääsisi omilleen, ellei se nyt äkkiä keskeyttäisi luoton-antoaan.
Tästä viivain merkityksestä olivat kapteeni ja kauppias päättäneet jo ennen kuin edellinen merelle lähti; mutta päätöksen täyttämisen oli kapteeni lykännyt vastaiseksi, syystä että "rahtipurjehdus" kannatti hyvin.
Vähän aikaa seisoi hän silmät kiinni lähimmäisen pylvään luona, joka urkuja kannatti, hän ei uskaltanut jalkaansa nostaa, tuskin hengittää; sillä hengittäminenkin herätti kaikua hiljaisessa huoneessa. Vihdoin hän kuitenkin rohkaisi mielensä ja lähti liisteelle, kuni varjo hiipi hän pitkin käytävää hän ei vielä ollut uskaltanut silmiänsä nostaa.
Hirmuista! puhui Nehljudof tullessaan vastaanottohuoneeseen asianajajan kanssa, joka järjesteli salkkuaan, ihan ilmeisessä asiassa ne tarttuvat muodollisuuksiin ja hylkäävät. Hirmuista! Asia on pilattu alioikeudessa, sanoi asianajaja. Ja Seleninkin kannatti hylkäämistä. Hirmuista, hirmuista! toisti Nehljudof toistamistaan. Mitä nyt onkaan tehtävä? Teemme anomuksen keisarilliselle majesteetille.
Mutta kun ukko selitti, ettei heidän tarvinnut tuolla matkalla viipyä kuin muutamia viikkoja, jos lähtisivät ilman kelkkaa, mutta paljon kauemmin, jos se olisi mukana vastuksina, he noudattivat hänen neuvoaan. Jos he tapaisivat omaisensa, niin kelkan saisi käydä hakemassa kevätpuolella, kun hanki kannatti ja oli helpompi liikkua.
Lupauksensa mukaan oli hän ostanut Haarasen kaupasta pitsiä, kannatti pöydän vielä sisälle, istahti sille räätäli-asentoon ja sanoi Anna Liisalle: »Tuoppas nyt tänne puhdas paitasi, niin Kenonen ompelee itse pitsin sen helmaan.» »Mitä tuota nyt vanhalle ihmiselle!» ujosteli Anna Liisa, mutta rahtilaiset alkoivat kehottaa: »Tuo vain paita Kenoselle ja anna Kenosen ommella pitsiä!»
Vanha Taavi, hänen isänsä, oli ainoa, joka moittimatta ja vastustelematta kannatti vaimon yritystä.
Ei hän antanut hetken mielipiteiden ja vaihtelevan päiväpolitiikan vaikuttaa itseensä niin mitään. Mitä hän oli oppinut kunnioittamaan, sitä hän kunnioitti, mitä hän näki hyväksi, sitä hän kannatti, tekivät sitten muut mitä tahansa. Tietysti sellainen ihminen tulee usein seisomaan aivan yksin ja luultavasti Minna Cauerkin sen monasti sai kokea.
Hän oli ihastuksissaan yli äyräittensä, kun hän kotia mennessä kelkassa istuessaan ajatteli kaikkea muuta ja sitä varsinkin, että saa laskea Topin mäestä taas huomenna ja ylihuomenna ja vielä sittenkin, milloin vain haluaa. Se oli jotakin, mitä kannatti kertoa kotona! Ei rahaa tarvittu, Maija oli niin laittanut. Maija hänestä ei ollut enää oikea Maija, vaan hyvin erinomainen: stiiknafuulia.