Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Yleisön jännitys kohosi äärimmilleen. Mutta sieltä ratsastikin samalla esiin itse johtaja Caruselli yhtä hymyilevänä, häikäisevänä ja eleganttina kuin ennenkin, välkkyvää silinteriään kohotellen, kaljua päälakeaan paljastellen ja tervehtien tuttuja ja tuntemattomia oikeaan ja vasempaan. Se ero vain, että hän tällä kertaa ratsasti karhun selässä. Hän ratsasti!
Jospa vain olisimme kahden kesken!» Taaskin joululahja! »Valtioneuvos, ritari y. m.» Kun osoite oli luettu, rykäsi valtioneuvos hieman, silitti vaistomaisesti kaljua päätään ja luki tyynellä, mutta sointuvalla äänellään: Oi sua, veli pörröpää, Koitappas tukkaas silittää! Neuvo tuli jotenkin myöhään, lisäsi valtioneuvos arvokkaasti hymyillen.
Tämän nähdessään hymähti konsuli Memmius Regulus, nosti kaljua päätään, jonka takaraivolla keikkui seppele, ja virkkoi: "Kuka sanoo, että Rooma häviää...? Sulaa tyhmyyttä...! Tottahan minä konsulina sen tiedän... Videant consules!... Kolmekymmentä legionaa vartioi Rooman vallan turvallisuutta!"
Päällysnuttuun puettu mies kääntyi kokonaan heihin päin, nosti syvään hattua paljastaen terävän pään, jonka yli oli kammattu ohutta tukkaa toisesta korvasta toiseen, saamatta kuitenkaan kaljua päälakea peittoon. Tervehtiessään hän ojensi kaulaansa, pitkä, kapea nenä käyristyi, ohuet huulet aukenivat ja paljastivat rivin hohtavan valkeita hampaita.
Sitten metsä taas päivänvalon voittaen jakautui. Raivion mökki. Mustana ja jäykkänä suojasi mökkiä lähelle ulottuva niemeke kuusimetsää pohjan puolelta, mutta kolmelle muulle suunnalle siitä oli kolkkoa kaljua raiviota, joten paikka näytti kylläkin paljaalta.
Hän taputteli leikillisesti kaljua, korkeaa päälakeaan, joka niin sopivan ja sopusuhtaisen elämänlaakerin tavoin täydensi hänen rotevaa, tukevaa ja yhteiskunnallista olentoaan. Eikä Paavo Kontio nyt, yhtä vähän kuin ennen nuorempanakaan, voinut olla häntä kaikessa hiljaisuudessa ihailematta. Hänen läsnäolonsa vaikutti niin tyynesti ja turvallisesti.
Lääkäri on tänne hankittava ja uusia kansakouluja perustettava, niin ja kansanopisto myös! sanoi opettaja räpyttäen tarmokkaita harmaita silmiänsä ja nykäisten kaljua päätänsä. Hän näytti olevan varma kuin pikku Bismarck siitä, että kerran kävisi kaikki tässä maassa kuin komennon mukaan, koko kansa olisi terveydenhoidon ja sivistyksen ryhdikkäitä pikku sotilaita.
Unienselittäjä asetti sormen nenälleen, rypisti otsansa, mietti hetkisen ja sanoi: Niiden välillä ei ole mitään erotusta. Hän luuli kuninkaan tahtovan sitä vastausta ja siksi hän vastasi niin. Mutta siinä hän suuresti erehtyi. Kuningas koputti jälleen hänen kaljua päälakeaan. Tuosta vastauksestasi, hän sanoi, sinä sietäisit selkääsi tai joutua kaakinpuuhun.
»Heikko olen, täytyy se tunnustaa.» He olivat tulleet jäälle; Nymark sitoi luistimet hänen jalkaansa. Sitten he käsi kädessä vilisivät kaljua jäätä selälle päin. Aurinko paistoi, jää välkkyi, ilma oli raikas. Metsät niemillä ja saarilla muodostivat tummia reunustoja sinne tänne. Mutta he pyrkivät kauvemmaksi vapaammalle jäälle, jossa näköala kaikkian avarimmalle ulottui.
Päivän Sana
Muut Etsivät