Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Menin nimismieheltä työkirjaa pyytämään. Hän sanoi, että ensin piti minun maksaa sakkoraha, kaksisataa markkaa, jonka oikeus oli tuominnut minut suorittamaan kunnianloukkauksesta. Millä olisin sen maksanut? Senvuoksi nimismies passitti minut ja lähetti vanginkyydillä Viipurin linnaan syömään kaksitoista päivää vettäleipää.
Lähestyessään leiriä järjestyivät ne taisteluriviin lähellä erästä pientä heinittynyttä saarta, noin kaksitoista sataa jalkaa maalta, ja huusivat että muukalaiset tulisivat tapaamaan heitä keskellä virtaa.
Myöskin keisari antoi usealle heistä rahaa ja aikoi sitte aivan huomaamatta poistua siitä, kun eräs kaksitoista vuotinen poika tuli hänen eteensä. "Mikä sinulla on, ystäväni?" kysyi keisari lempeästi. "Oi, herra", vastasi pieni poika, "te näytätte niin hyvältä; te ette suinkaan aja minua pois." "Mutta sano sitte mikä sinua vaivaa, lapseni", sanoi keisari. "Oi, meillä ei ole mitään syömistä.
"Pysähtykää, roomalaiset! Roma, Roma eterna." Ylväänä hän kulki Tejaa vastaan. Roomalaiset tunsivat hänen äänensä. "Roma! Roma eterna", vastasivat hekin ja pysähtyivät. Tejakin tunsi äänen. Hänen kilvessään törrötti kaksitoista keihästä. Hän ei jaksanut enää pidellä sitä. Hän ei enää ajatellutkaan kilven muuttoa tuntiessaan tulijan. "Ei kilpeä ollenkaan! Sotakirveeni! Nopeasti", huusi hän.
"Kaksitoista pitkää vuotta oli suuri kuninkaamme sodassa Bysantin kanssa eikä voittanut sitä. Mutta silloin et sinä ollut syntynytkään", hän lisäsi tyynesti. "Tosin kyllä!" tuli veli toiselle avuksi. "Mutta silloin olivat gootit yksin vieraassa maassa. Nyt emme enää ole yksin: meillä on kotipaikka, Italia; meillä on aseveljiä, italialaiset."
Ei hän milloinkaan ennen ollut tehnyt onnistuneempia kopsauksia. «Katsokaa siskot tätä musliinia yhdestä pankkoriksistä kyynärältä! Eikö sillä ole hurmaava väri? Minä tingin kaksitoista killinkiä. Ja näetkö näitä nauhoja, joita viimein sain kahdestakymmenestäneljästä killingistä kyynärän, he pyysivät kolmeakymmentä, eivätkö ne ole kauniita? Eivätkö ne sovi oivallisesti? Eikö se ollut hyvä kauppa?
»Heti ensi sanoistani hän närkästyi ja nousi merkiksi, että... Minä turvausin numeroihin ... kaksitoista miljoonaa!... Silloin hän rauhoittui, istuutui jälleen, ja niin jatkoimme keskustelua.
Yhtä varmaan kuin Traddles'ia kerta tämän illan kuluessa puhuteltiin "Tom kullaksi" ja häntä pyydettiin tuomaan jotakin tänne taikka viemään jotakin sinne taikka ottamaan ylös jotakin taikka laskemaan alas jotakin taikka etsimään jotakin taikka noutamaan jotakin, yhtä varmaan se taikka tämä hänen kälyistään ainakin kaksitoista kertaa tunnissa puhutteli häntä siksi.
"Kaksitoista kyynärää päivässä näin lujaa vaatetta! Kun on ihan kuin tuohta tuo vaate. Sehän on ihan uskomattoman paljon". "Olen iskenyt tätä oikeen uhasta kun rouva niin varotti. Niillä pojan poloksilla ei huono kestä kun ne myötään jyryävät kuni pässikaritsat rannioilla rantakivillä, ja missä milloinkin. Mutta se ei paljon hidastu, jos kutoo lujemmaksikin, pitää vaan raskaampana kättään".
Kreivitär Bertelsköld vietti nyt toista kauan kaivatuista juhlistaan: hänen rakas nuoruudenystävänsä oli ensimmäisen rekikelin tultua matkustanut ne kaksitoista penikulmaa, jotka erottivat heidät toisistaan, ja lähtenyt häntä Falkbyhyn tervehtimään.
Päivän Sana
Muut Etsivät