Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025


"Minä taisin erehtyä", hän ajatteli ja palasi nopeasti sisarensa luokse; "vaan kyllä minä varmaan luulin että mua seurasi vakoja tänään kadulla kulkiessani". "Minä arvelen", sanoi Rosa, vielä tarkastellen kirjaansa, "arvelen tokkohan minun mieheni antaa minun mennä 'Le Cid'ia' katsomaan, kun sitä ensi kerran näytetään?"

Sen koommin en Janne Kankkusta nähnyt ennenkuin parin päivän perästä. Hän tuli kadulla vastaani ja minä tuskin olin tuntea häntä. Posket olivat kalpeat ja silmät kuopalla. "Oletteko sairas, herra Kankkunen?" kysyin osaaottavasti. "En", oli lyhyt vastaus, joka esti muut kysymykset siihen suuntaan. "Tuletteko juuri Kaisaniemestä?" kysyin vaihtaakseni ainetta. "En." "Vai niin. Minä vain luulin "

Tämä on viimmeinen pyyntöni", sanoi Maija jo jotenkin surullisesti. "Mistäpä sitä saisi tilaa; jos tässä kadulla rupeamme enemmän aikaa seisoskelemaan ja puhelemaan, herättää se huomiota", sanoi Matti. "Minun majapaikkani on samassa talossa, jonka puodin akkunasta katselin.

Patras, tavattuaan suurella tiellä eli kadulla koiria, jotka tekivät työtä yöt päivät ja saivat palkaksi ainoastaan lyömisiä ja kirouksia, koiria, jotka paleltuivat ja kuolivat nälkään, tunsi itsensä onnellisimmaksi olennoksi maan kannella.

Hän oli tullut niin pitkälle, ett'ei hän enään asunut kotonaankaan, vaan niitten porttojen luona, jotka häntä kadulla metsästivät.

Eipä olekaan juuri helppoa panna lii'an paljon vaivaa saarnaansa, mikä ei suinkaan estä tekemästä alkua, keski-paikkaa ja loppua polvien varassa vaan päinvastoin vaatiikin sitä. Lii'an vähän joutaa kuljeskelemaan kadulla s.o. oleskella ihmisten keskellä elävästi ottamassa osaa heidän myötä- ja vastoinkäymisiinsä.

Mutta nyt hän on vapaa tuo onnellinen!... Tapasin kadulla Carl-Edvardin ja hän kertoi, että heille oli kirjotettu hänen viime hetkistään ja että hän oli lähettänyt tervehdyksen kotiin, sanoen kuolevansa onnellisempana, kuin mitä hän eläessään oli ollut..."

Hän heitti pomminsa, joka särki palasiksi ajoneuvot ja tappoi monta henkivartioon kuuluvaa kasakkaa. Keisari nousi haavoittumattomana pirstatuista vaunuista ja aikoi jalan palata palatsiin. Mutta kaksi salaliittolaista seisoi vielä vaanimassa samalla kadulla. Lähin oli nuori puolalainen ylioppilas, Grinevitski, Puolan slavofiilisen venäläistyttämispolitiikan tuote.

Mutta Santerilla ei ollut aikaa vastata, sillä hän näki poikia tulevan kadulla. Hän avasi ikkunan ja alkoi kovalla äänellä lasketella niin kiireesti kuin suinkin, hyvillään siitä, että poikien joukossa oli se uusi lukupuikkomestarikin. Santerin luku teki poikiin valtavan vaikutuksen.

Elman hyvä ystävä, kuuluisa sivistynyt naisasianajaja, sanoi nähtyään Elman kerran Arkadj Petrovitsjin kanssa kadulla: "Eivätkö sinulle riitä ylioppilaat ja taiteilijat, ettet kulje Viaporin tykistö-upseerien kanssa!" Elma nauroi ja löi puheen leikiksi.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät