Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Ei ollut ketään Tukholmassa, joka niin pyhillä tunteilla katsahteli tuota kuvaa, jota neljä jalopeuraa ja yksi kaartilainen vartioitsivat. Patruuna arveli, että se oli tahattomasti sen näköinen, myöskin asentonsa puolesta. Siis sai tuo Berndtsson parka istua siellä raskaalla mielellä eikä keveämmällä kirjeelläkään. Kuinka saisi hän sen esille?
Ka, mitä se tuo kaartilainen, mokoma? ... luuleekohan se olevansa mikä herra ja saavansa survia?... Olisikohan ollut maksajata, jos olisi kello maahan pudonnut? Ja Martti katseli vihaisesti kaartilaisen jälkeen. Mutta kaartilainen vain meni, ja helmat heilui. »Siinähän sinä olet ... ja minä kun olen etsinyt!»
Puheltiin Sortavalan markkinoista, hevosten hinnoista, rautatien hommasta, viljan kasvusta ynnä muusta. Näitä keskusteluja höysti milloin enemmän milloin vähemmän onnistuneilla sukkeluuksilla ja kokkasanoilla Törsövän Taneli. Kun Taneli oikeaan oksaan osasi, nauroi hohotti koko miesväki. Osaa se vanha kaartilainen lasketella, sanottiin.
"Kiitoksia, hyvä rovasti; ei rovastin tykö turhaan käänny", sanoi Hannula. "Koettakaamme siis vielä; josko hän paranee, se on Jumalassa. Kun toki saisi hänet tuosta juoppouden paheesta pois, mutta täällä on meillä niin häijy naapuri tuossa Onkamon metsässä". "Jaa Sota-Matti elikkä Matts Sot, entinen kaartilainen. Vai hänen kanssansa Jooseppi kumppanustelee?" "No hänen.
Näenkö minä pikku äijiä, vai onko se todellakin Brita? Brita. Tuomas, ja entäs niin korea sitte! Mitäs minun nyt pitää sanoman! Tuomas. Olenko minä korea? Se on loistavaa viheliäisyyttä. Minä olen kaartilainen, Brita. Kaartilainen ruumiineni ja sieluineni, Brita. Brita. Nimeni ei ole Brita, kuuletko, vaan Josefina! Oletko koskaan kuullut Brita nimisestä ravintolaneidistä? Tuomas.
Siitä olen varma, selitti kivalteri; toinen roisto tahtoo päästä toisesta, saadakseen pitää yksinään saaliin, jolloin hänellä ei myöskään ole mitään pelättävää... Päävahdissa vartiossa ollut kaartilainen on kertonut samana yönä kuulleensa hätähuutoa rannasta ja heti sen jälkeen nähneensä kookkaan miehen juoksevan sillalta päin torin yli Hallituskadulle... Muuta minun ei tarvitsekaan tietää.
»Eihän nuo katso ... menevät vain.» Ja se vähän harmitti Marttia. Se kaartilainen, joka äsken oli Marttia survannut, tuli vastaan muuan tyttö käsipuolessa. Ne kulkivat keskitietä ja Martti kulki myöskin. Antti väistyi syrjään, mutta Martti ei väistynyt ... tiukotti tahallaan kulkuaan ja survasi olkapäällään tyttöä, niin että tämän piti seisahtua. »Hyi!» sanoi tyttö, ja kaartilainen kirosi.
Tanelin riemastukselle nauroivat nyt sekä tytöt että pojat, nauroivat niin, että Lehtovaaran rinne raikui. Kyllä se vanha kaartilainen asioistansa selviää, sanottiin. Vilkaasti liikkuivat haravat. Nopeasti joutui työ. Iloisa oli elämä.
Se on totta lapseni, mitä Törsövän Taneli, tuo entinen kaartilainen, pihalla sanoi, oli vastaus. Isänsä äänessä huomasi Hetvi jotain erinäistä, eikä hän sentähden tahtonut pitemmältä kysellä. Antti Salminen aikoi ensin mennä herastuomarin jälestä kamariin, mutta pysähtyi kuitenkin pihalle. Sanoi sitten hämmästyksestä toinnuttuaan: Sattuu sitä maailmassa kaikellaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät