Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Prokuraattorin käskystä Oulun varamaaherra tutki asiaa. Holmström ei kuitenkaan myöntänyt tilanneensa kirjan sanottuja kappaleita, eikä myöskään sellaisia saaneensa. Laiva purjehti Köpenhaminan kautta ja kirjalähetys oli nähtävästi silloin vielä matkalla, kun maaherra Holmström asiaa tutki.
Joko me olimme kävelemässä tai Köpenhaminan monia kokoelmia katselemassa. Väliin istuttiin hänen hotellihuoneessaan, ja silloin sitä vasta oikein keskusteltiin. Hän kertoi minulle paljon sekä Norjan oloista että niistä vieraista maista, joissa hän oli oleskellut. Hän laski joskus leikkiäkin, mutta usein hänen kauniisiin kasvoihinsa ilmestyi hyvin totinen, miltei surunvoittoinen ilme.
»Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig ovat parasta mitä meillä on», sanoi aikoinaan meidän maalaisemme Anna Berendsen, joka tarkkaan tunsi kaikki Köpenhaminan piirit. Molemmat he kuuluivat maansa sivistyselämän huomattavimpiin edustajiin ja olivat jo ihan perintönä saaneet vastaanottaa arvokasta kulttuuripääomaa.
Pitkin erästä Köpenhaminan puistokäytävää kulki mies ja nainen toistensa käsikynkässä. He keskustelivat niin vilkkaasti, että he eivät näyttäneet ohikulkijoita huomaavan ollenkaan. Mies jo noin neljänkymmenen korvissa. Nainen jonkun verran nuorempi häntä. Välillä he vaikenivat kuin hengähtääkseen.
Näinä vaaran aikoina osoitti Filippa, jotta hän ansaitsi nimen maan-äiti. Hän jätti kuninkaan linnan ja kiiruhti ahdistetun, kuninkaan hylkäämän Köpenhaminan avuksi. Hänen kaunis rintansa suljettiin teräshaarniskaan ja vahvat hivuksensa kätkettiin loistavaan hopeakypäriin, ja pieniin jalkoihinsa kiinitettiin pari välkkyviä kultakannuksia.
Jos hän ne olisi äkkiä aukaissut ja Johannes niistä nähnyt saman aran, pelästyneen ja armoa anovan katseen kuin kerran Köpenhaminan asemasillalla hänestä erotessaan, silloin olisi Johanneksen hukka perinyt. Silloin olisi maailman loppu tullut! Eihän olisi voinut kestää sellaista katsetta.
Kyyneleitä alkoi vieriä hänen poskilleen, mutta äkkiä hän maltti mielensä; oli kiittämätöntä itkeä, kun oli syytä olla niin onnellinen, kun rakasti ja nautti vastarakkautta. Hän hengitti syvään muutaman kerran, ikäänkuin poistaakseen rinnastaan taakan, ja ajatteli: mikä minua vaivaakaan? Se tulee varmaankin Köpenhaminan ilmasta, sanotaanhan sen olevan niin väsyttävän.
"Saanpa nähdä suuren Köpenhaminan," ajatteli Inkeri, "kuusikymmentä taaleria saan palkkaa; sehän on koko omaisuus, mutta minä panenkin osan säästöpankkiin ja lähetän vähän kotiinkin; he kyllä tarvitsevat apua; ja puettuna aijon käydä kuin pieni nukke ja saan sitä paitsi aina olla rakkaan Greeta neitin luona sekin yksin on jo suuri onni."
Arvattavasti hän itsekin niin luuli; varmaa vaan on, että tämä tapaus ynnä Frankin perheen käytös häntä kohtaan vaikutti hänen luonteessaan suuren muutoksen. Hänen isänsä tuli jonkun ajan kuluttua viemään hänet erään silmälääkärin luokse, joka oli Köpenhaminan taitavimpia sillä tulipalossa olivat hänen silmänsä pahasti vahingoittuneet.
Hän oli nuorena ylioppilaana saanut Köpenhaminan yliopiston kultamitalin eräästä kansantaloutta koskevasta kilpakirjoituksestaan, ja tämän kalleimman tavaransa hän nälkävuosinamme 60-luvulla lähetti Suomeen leiväksi vaihdettavaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät