Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Kun kävelee noita kapeita katuja pitkin ja näkee nuo keskiajan malliin rakennetut talot katujen varsilla, luulisi monasti siirtyneensä neljä tai viisi vuosisataa ajassa takaperin, jos eivät asukkaat vaatepartensa kautta ilmaisisi, että elämme nykyajassa. Yksi tuollaisista vanhoista taloista Eisleben'issä on Martti Lutherein syntymätalo. Siinä talossa syntyi Luther 10 p. Marraskuuta 1483.
Toisessa aitauksessa kävelee kamelikurki-pari ja kummallinen Marabut-hägeri. Ne, jotka maailmassa elävät satojen peninkulmain päässä toisistaan, tavataan täällä parhaassa naapurisovussa. Nyt me menemme rantahäkeissä asuvaisten petoeläinten luoksi. Kuulepas mikä mörinä! Siell' on karhu Aasian Kamschatkasta. Hänen naapurinsa, myöskin karhu, on tullut kaukaa aina Cordillerin vuoreilta Amerikasta.
Sitä paitsi makaa siellä täällä auringon paahteessa koiria, joista enimmillä ei ole isäntää ollenkaan; kameeleja, aaseja, hevosia, lampaita ja vuohia kävelee joukottain. Elämä kaduilla on siis niin kirjava, kuin suinkin mahdollista. Kadut ovat likaiset ja kapeat sekä monin paikoin kivitetyt oikeiksi rappusiksi.
Hänen madonnansa seisoo yhä hylättynä nurkassa, peite yllään, samalla paikalla, mihin hän on sen asettanut. Ollaan joulussa, sen aaton ilta hämärtää. Hän kävelee edestakaisin lattialla, harhailevin askelin.
LINDH. Minun täytyy vielä miettiä tätä asiaa. Soitan teille hetken kuluttua uusien määräyksien antamista varten. POLIISIMESTARI. Olen käskettävänänne, herra kuvernööri. Menee. LINDH. Selailee papereitaan, nousee ja kävelee, istuu taas. ROUVA LINDH tulee. ROUVA LINDH. Mitä luulet? Pelkäätkö, että vastaus ehkä voi olla kieltävä? LINDH. Kuinkas minä voisin sen tietää?
Katso jos hieno ruotsalainen, kun hän sattuu tulemaan tälle puolelle, katso, jos hän tahtoo tunnustaa meitä veljiksensä, kun hän kävelee ja ylhäisesti katsoo alas meidän köyhyyttämme, meidän huonosti hoidettua maatamme, meidän sivistyksemme puutetta, sittenkuin kansan paraat, sen suurimmat soturit, sen nerot, sen mehu ja rahat ovat vedetyt Ruotsiin rauhan aikoinakin, jolloin aina kaikki etevämmät miehet ovat kiinnitetyt sinne.
Savensekainen hietapohja on silloin niin kuiva, ettei löydy muuta kuin siellä täällä joku vesilätäkkö, jossa kalanpoikia uiskentelee, sillä välin kuin tuolla ulkona veden rajalla yksi ja toinen kahlaaja-lintu kävelee, tahi joku yksinäinen kalalokki istuu kivellä.
Vaan kaikki nämät eivät kuitenkaan ole niitä oikeita kärsimisiä, jotka saattavat pyhimykseksi. Meidän kallis äitimme kävelee edestakaisin koko yön, ei sentähden, että hän pääsisi pyhimykseksi, vaan ainoastaan potevaa lasta viihdyttääkseen. Hän on päivällistä syömättä, ei sentähden, että hän aikoo paastota, vaan sentähden, että me olemme köyhät ja leipä on kallista.
Saa sitä olla kieltä vähän osaavinaankin, mutta kun sinne tulee, niin kovin löytää itsensä köykäseksi: ei ymmärrä mitä muut sanovat, ei osaa itse sanoa mitä tahtoisi. Se on mitä kiusallisin asema, johon ihminen voi joutua; hän kävelee siellä kuin äänetön henki elävän elämän keskuudessa, ei osaa puuttua mihinkään, ei osaa ajaa asioitaan, tuntuupa melkein siltä, kuin ei kuuluisi koko ihmiskuntaan.
Tyven suvanto kulettaa nyt teidän kirjeenvaihtajaanne eteenpäin. Hän voi katsella ympärilleen ja tarkastella rantoja. Hän on tehnyt muistiinpanoja teidän varallenne. Jos haluttaa seurata, niin voi hän näytellä yhtä ja toista. Nyt kävelee hän jo niinkuin vanha tuttava talossa. Valo ei häikäise hänen silmiään eikä lattiat luistata jalkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät