Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025


"Minä en käsitä sinua, Lovisa", hän sanoi maltittomasti, "sinua vaivaa jokin luulotauti. Et suinkaan sinä saata tarkoittaa, että me, niinkauan kun Jumala antaa meille onnea, rupeaisimme suremaan ja itkemään vastaisien huolien varalta?" Hän ei vastannut; hän kalpeni ja katse kävi vielä tummemmaksi.

Anni ei pane sydämelle yhtään mitään, ja sen minä sanon: jolla ei sydäntä ole, sillä ei ole älyäkään eikä se ikinä käsitä, kuinka toisen laita on, eikä liioin tiedä määrää eikä olla taipuvainen.

Minulla on toinen pyrintöperä: niinä tahdon tulla abedissaksi aatelisessa naisluostarissa silloin tulee monta, jotka ennen ovat minua halveksineet, minun valtani alaiseksi kavahtakoot itseään silloin! Paitsi sitä en käsitä sinua, Dagobert", lausui hän syvästi hengittäen.

Kuitenkin on ihminen halukas luomaan salaopillisia järjestelmiä siitäkin, jota hän ei käsitä; tämä tapahtuu useinkin siitä syystä, että on helpompi uskoa mahdottomuutta kuin tarkastella todellisuutta.

Ei kukaan, joka tätä ei käsitä, ole käsittänyt häntä, ja maailman pelastus riippuu siitä, ottaako maailma tämän aatteen, ei, tätä uutta henkeä sieluksensa. Tänä vuonna olen minä Wildungen'in kylpypaikan kävelyteillä tavannut jotakin, jota minä ennen en ollut nähnyt ja jota luultavasti useimmat minun lukijoistani eivät vielä ole nähneet eivätkä saa nähdä.

Rakkaudestahan minä vihasin sinua, Antti, rakkaudesta ne lähtivät nuo hurjat, raivoisat sanat. Etkö sitä käsitä? Miksi et sitten tule? Ikävällä kaiholla, toivovalla hellyydellä katselin suljettua ovea. Nostin ristissä olevat käteni sitä kohden: Antti, tule ja puhkesin itkuun. Ovi pysyi kiinni. Ei liikuttanut sen kellertävää puuta itkuni eikä messinkinen lukko valituksistani välittänyt.

"Minä menen porttia sulkemaan", lausuin viimein keskeyttäen lyhyen äänettömyyden; minun mieleeni joutui äkkiä, että se vielä oli auki... Minä tahdoin pyytää häneltä anteeksi, vaan en saanut sanoja huulieni yli. "Menkäämme siis", sanoi hän. "En käsitä, miten pienet kätenne voivat avata vuosia sitten ruostuneen lukon.

Sitä en minä käsitä", jatkoi hän hymyillen, "ja mitä teen minä tuolla kaikella muulla, kuin minä opin?" Hän nyökäytti tuota kaunista päätänsä. "Niin niin, ja sentäänkin olen minä vallan tavattomasti ahkera, sanoo notarius; niin niin, se on niin hauskaa mutta miksi on se hauskaa?" "Niin" alkoi hän. vetäen syvän huokauksen "se on kuitenkin hänen tähtensä.

Etkö sanonut minulle, että kun sinun täytyi kynnykselle tiputella viiniä ja lausua jonkun kreikkalaisen jumalan nimi, sinä silloin kärsit vieläkin kauheampia tuskia kuin Tantalus, ikuista piinaa vielä hirveämpää kuin Manalan kentillä koskaan? Etkö ole näin minulle puhunut? Minä ihmettelin, en ymmärtänyt ja Herkules avita, en vieläkään mitään käsitä.

Toiseksi ei pidä koskaan sokean tavalla uskoman mitään sanomalehteä, vaan lukeissansa myöskin luottaman omaan järkeensä; ei myöskään pidä katsoman kaikkea, jota ei ymmärrä, mahdottomaksi, sillä usein saattavat asiat, joita ei meidän järkemme käsitä, toisille lukioille olla aivan suuresta arvosta.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät