Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Käsialan ja leiman nähtyään Nehljudof punastui ja heti tunsi itsensä entistä tarmokkaammaksi, kuten aina vaaran häntä uhatessa.
Hän tunsi isänsä käsialan, mursi sinetin ja luki kirjeen sekavin tuntein. Se sisälsi, paitsi ilmoituksia yksitoikkoisesta elämästä Falkbyssä, joukon isällisiä neuvoja, muun muassa sen, että Paulin heti kohta pitäisi sopia veljensä Bernhardin kanssa, koska muussa tapauksessa veljesten eripuraisuus oli vievä heidän isänsä hautaan. Ei sanaakaan äidistäni! huokasi nuorukainen synkästi.
"Tämäkö olisi jotain ei niin mitään!" Toki hän lohduttui pian huomatessaan kapteenin kauniin käsialan, joka ei ollut niinkuin sotilaiden yleensä on, nimittäin kuin riviin asetettuja sotamiehiä. Yhtäkaikki hehkuivat silmänsä vielä petetystä toivosta, kirje kädessänsä astuessaan äitinsä luo. "No, nyt on lakkaamattomalla kinalla loppu", tuumi majuritar leppeästi.
Kiitän teitä kaikesta, hän sanoi katsoen alas. Pikku ruumis oli laskettu maan poveen. Surumielin kulki Ester kotiinsa Rikbergin häntä voimiensa perästä lohdutellen. Kun he olivat tulleet Esterin kamariin, oli pöydällä pakka isoja papereita. He huomasivat ne avioeropäätökseksi. Esterille oli erityisesti kirje, hän näki osotteessa Arnoldin vapisevan käsialan. Hän luki: "Entinen Esterini.
Eräänä aamuna kuitenkin kirjeenkantaja toi Marialle kirjeen, minkä kuoressa hän nukkumattomuudesta ja itkemisestä hämärtyneillä silmillään näki Tapanin käsialan. Sen nähtyään Maria moneen kertaan suuteli kirjettä. Sitten vasta hän sen aukaisi ja rupesi kovalla äänellä lukemaan: "Rakas Mariani.
PISANIO. Tässä Ois kirje, rouva, minun herraltani. IMOGEN. Sun herraltasi! Mun hän on: Leonatus. Se viisas tähtitaikur' ois, ken tähdet Niin tuntis kuin tuon käsialan minä; Hän tietäis tulevaiset.
Kolmen päivän kuluttua toi Lisaveta Ivanovnalle nuori, vilkassilmäinen neito kirjelipun muotikaupasta. Lisaveta Ivanovna aukaisi sen levottomana, aavistaen rahavaatimusta, ja tunsi äkkiä Hermanin käsialan. Te, kultaseni, olette erehtyneet; tämä lippu ei ole minulle. "En, kyllä se on teille!" vastasi rohkea tyttö, salaamatta viekasta hymyään. "Lukekaa, olkaa hyvä."
Tammikuun yhdeksäntenä päivänä, se on neljä päivää sitten, sain iltapostissa vakuutetun kirjeen, jonka kotelokirjotuksesta heti tunsin vanhan koulu-ja virkatoverini Henry Jekyllin käsialan.
Tuoksuavaa, vaaleanharmaata paperia ja nimikirjaimet M. V... Sehän voi varsin hyvin merkitä 'Maria Velker' ja katsokaahan tätä, tohtori, miten kaunista naisen käsialaa!" Tohtori kalpeni. Hän tunsi vallan hyvin sekä kuoren että käsialan. Fannin sairauden aikana oli hän monta kertaa saanut kirjelippuja hänen äitiltänsä. "Tunnetteko ehkä käsialan?"
Teotori oli vahvistanut minua uskossani. Kun työn lomassa hänelle ujosti arvelin, että mahtaisiko minulla olla siihen tarvittavia ominaisuuksia, vakuutti hän lohduttavasti, ett'ei hänelläkään ollut sen enempää ollut. Hän sanoi, ett'ei siihen muuta tarvita kuin uutteruutta, sitkeyttä, käden nopeutta ja käsialan selvyyttä, etenkin käsialan selvyyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät