Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Vielä pahemmin kivisti ajatella ihmisiä, joista toivoi jo päässeensä rauhaan. Hän otti molemmat kirjeet taskustaan, tarkasteli osotteita ... olisi mieluimmin repinyt ne rikki lukematta ja aukaisi ensiksi rouva Leontinan kirjeen. Sujuva oli käsiala tällä kelpo rouvalla. Ja sujuva oli kirjekin. Milloin "te", milloin "sinä". Te oli vähemmän peitelty pyyntö se kuului hienommalta.
Siinä lienee jotakin, joka puhuu puolestani!" lisäsi hän. Paavali repäsi kuoren auki. "Mitä!" huudahti hän, "isäni käsiala". "Tämä vaimo, poikani imettäjä, on hänelle paljon läheisempi kuin luulisikaan. Hän on poikani Paavalin äiti. Hän itse tietää enemmän kertoa. Pietarhovissa Toukokuun 4 p. 1761. Pietari." "Minun äitini!" huudahti Paavali hämmästyneenä.
Käsiala oli varovaista ja kulmikasta, niin kuin sopikin odottaa mieheltä, joka on alkanut uransa maaseutuasianajajana, ja kirje oli osotettu: "Louis de Laval, seuraa William Hargreaves'in postia Viheriän metsästäjän ravintolaan Ashfordissa, Kentissä". Ravintolan isäntä sai usein lähetyksiä, tullaamatonta ranskalaista konjakkia Normandian rannikolta, ja kirje oli tullut samaa tietä.
Kun Aleksis tämmöisen näytelmän perästä palasi tanssisaliin, pisti eräs vahtimestari hänen käteensä pienen kirjeen, jonka tämä sanoi juuri saaneensa muutamalta talonpoikaisukolta sulhaselle jätettäväksi. Päällekirjoitus oli Aleksille aivan outo: kankea, tottumaton, melkein lapsellinen käsiala, mutta kirjaimet tasaiset, oikein muodostetutut.
"Mahdotointa; Herbert sanoi että jo oli ollut kaksitoista hakijaa." "Etkö voisi hankkia hänelle neulomistyötä? onko hän käsistään tekevä?" "Hän on kyllä koettanut sitäkin, mutta hän ei siedä ompeluksen ääressä istua myötäänsä; hän saa pistoksia ja alkaa rykiä, ja sitäpaitsi on tohtori kieltänyt häntä siitä." "Onko hänellä kelvollinen käsiala?" "Vaan keskinkertainen?
Kun Auno sai postitoimistossa kuitatuksi ja hänelle annettiin kirje, jossa näkyi Mikon käsiala, sykähti hänen sydämensä omituisesti. Hän syöksähti ulos, lähti juoksujalassa kotiin päin ja raposteli käsillään kirjeen auki. Tiepuolessa oli aikoinaan maantien ojasta vyörytetty kivi. Sille istui nyt Auno ja veti kirjeen sisukset helmaansa.
Hiljan vanhempien koti oli köyhä ja ihan varatonna joutui hän vanhempiensa kuoltua parinkymmenen vuotiaana maailmaan ansaitsemaan leipänsä, miten parhaiten taisi. Onneksi oli hänellä hyvä käsiala ja oli nopea kirjoittamaan, joten hänen onnistui aluksi hankkia kirjoitustyötä; sittemmin kävi hän kirjanpitokurssin ja vihdoin saikin paikan muutamassa konttorissa.
Viimeksi kysyin sanomattomalla tuskalla, oliko herra Huntingdonin lupakirja väärennetty. En voi sanoa, herra Wilcox, sanoi tämä herra, ottaen lupakirjan käteensä ja katsastaen sitä suurimmalla hämmästyksellä. Vannoisinpa siinä olevan oman allekirjoitukseni, jos se vain olisi toisenlainen paperi. Minun mielestäni Forbesin käsiala ei ole yhtä hyvin jäljitelty.
Koetin haihduttaa näitä mietteitä mielestäni, mutta vaikka otin esiin monta mieltäkiinnittävää teosta, vanhaa ja uutta, historiallisia, runo- ja kertomuskirjoja, oli aina tuo isäni käsiala silmäini edessä. Ja kun viimein menin keittiöön takaisin, kysyin ensi sanoikseni setä Ebenezeriltä oliko isäni ollut hyvin teräväoppinen. »Aleksanderko?
Eräänä iltana tuli Ainille postissa kirje Helsingistä, jossa ei ollut Laurin käsiala. Aini ei ollut kirjevaihdossa muuta kuin parin maaseutulaisen toverin kanssa, ja tämä oli sentähden aivan odottamaton kirje. Hän aukaisi sen, veri tunkeutui poskiin, se oli Arvilta! Kuinka ystävällistä ja kohteliasta, sanoi tuomarin rouva. Niin, Arvi olikin aina ollut niin erittäin hieno poika.
Päivän Sana
Muut Etsivät